"Ottakaa kiinni! — Ottakaa kiini!" huusi Räisäspoikakin ja juoksi minkä kerkesi.
Ihmiset hölmistyivät katselemaan, että missä se kiini otettava menee. Mutta tuolla kadun risteyksessä seisoi joukko Limingan miehiä, jotka tunsivat Antin, huomasivat petoksen, piirittivät hänet ja niin joutui hän satimeen.
Vuosikaudet pidettiin häntä sitten tutkintovankina Oulun linnassa, kunnes hänet tuomittiin — paitsi muuta — parin vuoden vankeuteen.
III.
Kukapa tietää, jos Räisäspojastakin vielä ihminen saataisiin. Niin — eihän tuota tiedä. Koettaa sitä ainakin sopisi. Jos hän vaan tulisi johonkin kristillismieliseen perheesen, jossa häntä lakkaamatta silmällä pidettäisiin ja jossa hän muutoin itsekin viihtyisi, niin ei tietäisi mitenkä kävisi. Niin — eihän tuota tietäisi.
Siihen suuntaan ne kirjoittivat muutamat vankeus-yhdistyksen jäsenet muutamille kristillismielisille ihmisille Limingassa ja kehoittivat heitä hankkimaan Antille turvapaikkaa jossakin kristillismielisessä perheessä, kun Antti oli vankeudessa rahtinsa kärsinyt.
Semmoinen löytyikin Limingassa pian, Märkälä oli noiden ihmisystäväin mielestä niinkuin sitä varten luotu. Siellä, jossa asui vaan kaksi Jumalata pelkäävää vanhusta, muori ja vaari, ruotulaispojan sekä parin kolmen palkollisen kanssa, siellähän Antti — jos missään — voisi parantua, jos vaan Märkälän vaari hänet tykönsä ottaisi. Niin — ja ehkäpä se ottaisikin. Saattaisihan tuota ainakin kysyä.
Mutta kovin epäileväisesti se Märkälän vaari päätään puisti, kuin hänelle asiasta puhuttiin.
"Joka kerran äyriksi lyöty on, niin äyrinä se pysyy", arveli hän.
"Aika vanhaa sutta kirjalle opettaa", tuumi muori.