"Se nyt on helposti tehty, mutta vaikeampi on oppia karkulaisen tavoin juomaan metsässä, missä harvoin on astiaa matkassa", arveli Antti.
"Siinä nyt ei mahda olla suurta konstia", sanoi Iikka.
"On siinä sentään", väitti Antti.
"No miten se sitten tapahtuu?" tiedusti Iikka uteliaampana.
"Kas näin!" sanoi Antti, seisahti puron reunalle, pani kädet niskan taakse ja kumartui niin seisapisteestä purosta juomaan.
"Ka pirua, kuinka on notkea!" arvelivat pojat ja kumma se oli tytöistäki.
"Mutta koetapa sinäkin Iikka, ethän siinä sanonut suurta konstia olevan", sanoi Antti.
"Kyllä minä en suju!" sanoi Iikka.
"En minäkään ensin sujunut, vaan kun Rytkönen minua vaan kerran ohjasi, niin hetipä opin, kas näin vaan", ja hän kumartui taasenki.
"Mutta minäkipä koetan!" huusi joku joukosta. — "Ja minä!" — "Ja minä!" kuului joukosta ja oikein miehissä ryhtyivät pojat koettamaan, mutta ei yksikään saanut heistä suutaan edes lähellekään vesi kalvoa; mutta Antille siinä vaan ei työtäkään ollut.