"Eläpäs huoli Heiskasen Iikka, sinä melkeen osaat, sujutahan itseäsi vaan tuolla tapaa", sanoi Antti, tarttui Iikkaa vyötäisistä kiinni ja väänti häntä alaspäin. — "Kas niin! — Koeta, koeta!" kehoitti hän ja Iikka se parastaan koetti, mutta turhaan, suu vaan ei ottanut vettä tavatakseen. — Mutta Antin käsi se oli sillä välin pistäytynyt Iikan taskuun ja kaapannut sieltä jotain.
"Oletteko ollut tässä vielä yli viiden minuutin?" kysyi Antti pojilta.
"Emme suinkaan", arvelivat pojat epäillen.
"Mutta missä on tupakki kukkarosi, Iikka?" kysyi Antti.
"Voi turkinpippuri!" sanoi Iikka koitellen taskuaan, "nyt se on jalkansa löytänyt."
Samalla veti Antti kukkaron taskustaan, josta pojat kovin ällistyivät.
"Konsti se on, joka pelaa", arveli Antti.
"Niin mitäs kun sillä lailla!" huudahti Kuppasen Aappo.
"No millä lailla?" kysyi Antti ja loi puoleksi pilkallisen ja puoleksi halveksivan silmäyksen Aappoon.
"Niin — kyllähän tuota tuolla lailla jos kuka osaa; — mutta koetahan varastaa tuo minun rahakukkaroni tuosta liivin taskusta", sanoi Aappo miehevästi.