Emäntä ei ollut viitsinyt ruveta mihinkään iltaiskeiton puuhiin, saattaahan sitä syödä mitä sattuu olemaan — niin arveli emäntä — ja olihan niitä päivällisiä lihapottuja jäänyt siksi, että talonväelle ja suutarille. — Väelle oli emäntä kiehauttanut vaan pikkusen maitosuolaa, ett'ei kalaa niin paljon kuluisi.
Makealle se tuo maitosuola sentähden näytti Räisäspojastakin, se kun tuossa kupissa höyrysi ja voin rasva vielä päälliseksi pinnalla kelluili. Joka kerta kun hän tuolta nurkastaan näki leipää maitosuolaan pistettävän ja sitten kättä silmillään suuhun seuraten huomasi miten mehevä pala siitä suuhun nytkähti, aukeni hänenki suunsa ja oikeen kuuma vesi kielelle herahti. Ja sitten tuommoinen paksu komea piimä, jota olisi vaikka kyynärällä voinut mitata, olisi kai sillä Räisäspojanki mielestä kelvannut palaa alas painaa. Mutta eipä se sentään ole ruotipojalla niin painettu kuin ajateltu. Täytyy odottaa siksi kuin paremmat ovat syöneet ja syödä sitten mitä jäämään sattuu.
Kun väki oli iltaselta päässyt, menivät rengit talliin hevosia illastelemaan ja piiat alkoivat korjata ruokaa pöydältä. Tulipa emäntäki pirttiin, kallisti maitosuolakuppia ja piimätuoppia ja siirti niitä pöydän nurkalle. Hän otti vielä kaksi suurta leipäpalastaki, pani silakan niiden päälle ja asetti neki tuohon pöydän nurkalle töröttämään.
"Syö sinäki, poika", sanoi hän sitten heittäen ynsiän silmäyksen
Anttiin.
Toista käskyä ei Räisäspoikakaan odottanut, vaan teki kuten käskettiin. Olihan se tuo maitosuola jo jähähtänyt ja voinrasvaki sen pinnalta hävinnyt, mutta nälkä se on ruoan tyyrmanni, sanotaan. — —
Siinä kylpiessä ja yhtä toista pakinoidessa kului vielä muudan tunti, ennen kuin maata ehdittiin. Piiat ja rengit paneusivat maata pirtin sänkyihin. Suutarille tehtiin vuode pirtinpöydälle. Räisäspojalle vaan ei näyttänyt missään sijaa olevan.
Hän vilkasi ympäri huonetta, otti suutarin jakkaran, vei sen päre-orsien kohdalle, hyppäsi tuolille, tarttui orresta kiinni, vetäsi itsensä notkeasti kuin suolingainen orrelle ja siirtyi siitä päreitten päälle.
* * * * *
"Parhaan paikan se poika itselleen keksi", arveli suutari-Elkko.
Vieläpä siinä yhtä ja toista maatapanonki jälkeen puheltiin, kunnes raskaammat hengitykset ja kuorsaukset ilmaisivat yhden ja toisen unen helmoihin vaipuneen.