Poika kyhnäytti vaan ruumistaan.
"Ja täitäki siinä on sitten, että tippuu", tikasi renki sen nähtyään.
"Joka ei pidä kiinni, se puotkoon", arveli poika levollisena.
"Taitaapa se tuo Räisäspoika olla yhtä sukkela sanaseppä kuin isävainajansaki", arveli Suutari-Elkko.
"Mikäs se on — tulleeko hänestä sitten yhtä sukkela taskuvaras, kuin isästään", arveli joku piioista.
"Ei se ollut juuri poikia pahempi äitikään", arveli se renki, jolle
Antti valkeaa näytti, "kerranki, kun olimme äitivainajani kanssa
samassa komppaniiassa hänen kanssaan kylää kiertämässä, varasti
Räisäspojan äiti minun äidiltäni uuden hurstipaidan."
Taasenki vetäysivät Räisäspojan huulet omituiseen irvistykseen ja suuttumus kuvausi selvästi hänen kasvoihinsa; mutta sanaakaan ei hän virkannut. —
Niin se kului ilta siinä yhtä ja toista jutellessa, kunnes piiat alkoivat emännän käskystä laittaa ruokaa pöytään.
Suutari käskettiin talonväen kanssa sisähuoneisin syömään.
Piiat ja rengit istahtivat kahdenpuolen pirtin perässä olevaa pitkää pöytää vastakkain syömään.