"P … ttäkö siellä kähnit — joudu valkean näytäntöön!" ärjäsi renki.
"Mihinkä kiire? — Onhan Jumala luonut aikaa särpimenki varalle" tuumi poika.
"Elä sinä koettele minun kärsivällisyyttäni."
"Joudat kärsiä kiuttua kekriin asti", tuumi poika ja kyhnytteli itseään, mutta otti kumminki valkean ja meni rengin luo.
Mutta Elkko se vaan pitkitti kertomustaan, miten Tollolassa, kun juominkiinki lähdettiin, otettiin kokonainen rahakuorma mukaan.
"No ei siellä sitten usein mahdettu juomingissa käydäkään", tiedusti poika.
"No ei juuri usein", arveli Elkko, "sillä kun oli viinaa kotonaki, useinki siellä veneellä puuron silmässä soudettiin ja ämpärillä viinaa suuhun syydettiin."
"No peijakas soikoon! — Siellähän oliki elämä kuin puolen kannun taivaassa!" huudahti poika.
Mutta samalla sai hän äkäisen tuuppauksen niskaansa.
"Mitä sinä siinä ympäri huonetta viipotat", ärjäsi renki samalla pojalle, joka tuon keskustelun ajalla ei ollut muistanut pitää valkeaa aivan siellä, missä olisi pitänyt.