Mutta päiväki se alkoi jo pimetä pimenemistään. Sentähden heitti Elkko neuloksen jo penkille ja istahti itse lavitsalle. Pian aukeni pirtin ovi ja joku rengistä tunkeusi ovesta, kantamuksellinen kylmettyneitä pärepuita olalla. Hän kävellä tallusteli suoraapäätä pöydän luo ja puottaa lomautti puut vähääkään itseään sujauttamatta laattialle. Sitten hän meni verkalleen päre-orsien luo, sieppasi sieltä päreen, raapasi siihen valkean ja pisti sen pihtiin.
Vähitellen kerääntyivät talon piiat mikä kehruuksineen, mikä muine käsitöineen pihdin ympärille.
Aappo meni sisähuoneesen, missä talon väki säännöllisesti asui, erotettuna palvelusväestä, vaan pian tuli hän jälleen pirttiin talikynttilän pätkä kädessä.
Sen nähtyään kiiruhti ensin tullut renki kirveskahan luo, sieppasi kirveen ja alkoi särkeä pärepuita.
Mutta Aappo ei sitä ollut huomaavinaankaan, pisti vaan kynttilän pätkään valkean, tipautti siitä pöydänpää-ikkunalle muutamia kertoja talia ja istutti kynttilän siihen palamaan. Sitten hän pyörähti kopeasti ympäri, keikautti niskojaan, ruikkasi kerran ja lähti pirtistä.
Kun Elkko huomasi, että hänelle tuotiin valkeaa, istahti hän jälleen työhönsä, ja alkoi kertoa Tollolan elämästä.
Pian aukeni ovi taasenki ja toinen renki tuli sisään perässään rekeä vetäen. Keulapaju oli näet katkennut ja oli puhdetyöksi siihen uusi paju saatava.
Jo puolisten aikaan oli hän pistänyt pajunki sitä varten uuniin sulamaan.
"Otapas poika valkea ja tule näyttämään", sanoi viimeksi tullut renki
Räisäspojalle.
Poika kyhnäytteli vaan ruumistaan, eikä näyttänyt kiirettä pitävän.