"Mutta jos filosofia, niinkuin nyt usein sattuu, siellä ja täällä suorastaan kieltää Jumalan olemassaolon tavallisessa merkityksessä, silloin näyttää koko kysymys meidän tarkoituksestamme, velvollisuudestamme, uskostamme j.n.e. olevan kaikkea merkitystä vailla ja seuraus siitä on täydellinen nihilismi. Kysytään sen vuoksi, kuinka asiata on käsiteltävä tullaksemme siitä varmuuteen?"
"Strauss oli spinozalainen ja kuului Hegelin koulun äärimmäiseen vasemmistoon. Hänen kantansa oli spinozalainen immanenssi, joka muutamin sanoin voidaan määritellä näin: Jumalan henki on ihmisen henki, sillä Jumala on kaikessa, jumala on luonnossa, niin, on itse luonto j.n.e. Kun Hegel väitti, että Kristus oli ensimmäinen ihminen, joka itsessään tiesi tämän suhteen, sekä että juuri tässä oli hänen suuri merkityksensä ihmiskunnan opettajana ja pelastajana, niin saattoi Strauss puolestaan selittää: kun ihminen rukoilee Jumalaa, rukoilee hän oikeastaan vaan itseään; mitään muuta Jumalaa ei ole, koska jumaluusoppi on mielikuvitusta."
"Strauss ei ole koskaan kieltänyt Jesuksen jumalallista täydellisyyttä siinä merkityksessä, että kutsutaan jumalalliseksi sitä, mitä ihminen tuntee korkeinta; hän myöntää myöskin, että Jeesus oli täysin vakuutettu tehtävästään maailman vapahtajana. Ainoastaan ihmeet ja kaikki epäluonnollisuudet s.o. luonnonlakeja vastaan sotivat asiat on Strauss kieltänyt."
"Voidaan kieltää ihmeellisyydet Jesuksen elämässä tarvitsematta silti kieltää uskoa persoonalliseen maailman Luojaan — tähän ihmisen korkeimman tietoisuuden kruunuun, jota vailla hänen elämänsä maan päällä näyttää alenevan mitättömäksi sattumaksi!"
"Jumala, johon uskon, ei ole kukaan muu kun aatteiden isä itse, se olento, joka tietoisuudessamme yhtyy kaikkeen, mitä me ihmiset voimme ajatella korkeinta ja jalointa."
"Minä uskon aatteen yhteyteen, iankaikkisen, täydellisen, pyhän aatteen yhteyteen. On olemassa aatteellinen, iankaikkisesti täydellinen maailma. Tuo aatteellinen maailma on iankaikkisen aatteen sisältö, josta todellinen maailma on vaan oleellinen ilmaus. Ja minä olen täysin vakuutettu siitä, että tätä aatetta oikeastaan tarkoitamme, kun ryhdymme tutkimaan ja selittämään Jumalan olentoa, persoonallisuutta ja tahtoa."
"Sanon vieläkin, että minä uskon tähän iankaikkiseen, joka on jumalallinen ja persoonallinen olento, joka on alkuaihe kaikkeen, mikä on ja tapahtuu."
"Ja minä tahdon ilmaista syynkin, miksi en muuta voi kuin täydellä todella uskoa niinkuin uskon ei ainoastaan oleellisen maailman olemassaoloon, vaan myöskin tuohon puhtaaseen aatemaailmaan, joka on sen ikuinen pohja ja perustus s.o. miksi minä koko ymmärrykselläni ja koko sydämmelläni uskon jumalaan."
"Perustan sen siihen vanhaan, usein jo tuhansissa muodoissa uudistuvaan huomioon tarkoituksenmukaisuudesta luonnossa, tämä sana käsitettynä suurimmassa laajuudessaan. Pari päivää sitten olin minä tilaisuudessa hyvän suurennuslasin avulla katselemaan hyvää preparaattia ihmissilmän hermokalvosta noin 700 kertaa suurennettuna. Ja sen johdosta tahdon nyt sanoa, että tuota jotakin, joka esim. miljaardeissa silmissä uudelleen ja aina uudelleen äärettömän älykkään alkukaavan mukaan synnyttää tuon hermokalvon ihmisen silmässä, ei tämä silmä itse tai ylipäänsä mikään ihmisjärki voi käsittää. Olen sanonut ja sanon vielä kerran uskovani tähän ihmeelliseen salaperäiseen ja niinkuin minusta näyttää kaikkivaltiaaseen voimaan, jonka kuitenkin sisäisestä loogillisesta välttämättömyydestä täytyy noudattaa ankarasti määrättyä järjestystä. En voi sitä käsittää muuna kuin älykkäänä olentona, josta kaikki vaikuttimet tapahtumiseen lähtevät. Se on siveellinen olento, jolle ulkonainen luonto ainoastaan on välikappaleena ja perustuksena. Mutta selvää on, että meillä itse siitä tavasta, millä tuo niin kutsuttu luominen saadaan aikaan, ei ole aavistustakaan, vielä vähemmin mitään todellista tietoa."
"Jos katsomme näitä ihanteellisia alkukaavoja, sekä luonnossa että henkimaailmassa, suoraan silmiin, niin täytyy meidän huomata, että todella on olemassa sellaisia katoamattomia alkukaavoja — joita varsin usein myöskin nimitetään luoviksi aatteiksi tai myöskin Jumalan luoviksi ajatuksiksi, vaikkakin hyvin kyllä voi tapahtua, että ehdot niiden toteutumiselle voivat jatkuvan kehityskulun kautta muuttua aina siihen määrin, että aate ei voi kaikessa puhtaudessaan toteutua. Sillä jos me nyt, yleisen ja läpikäyvän lainmukaisuuden vuoksi, tahtoisimme olettaa alkuaan olemassaolevan sopusoinnun, joka tekisi kaikkinäkevän Jumalan n.s. tarpeettomaksi, niin on kuitenkin selvää, että tämä 'sopusointu' on vaan sana ja muuten jotenkin hämärä käsite käsittämättömästä asiasta, mutta ei selitä mitään siitä tavasta, jolla elimellinen luominen todella tapahtuu. Kutsu sitä alkuaan olemassaolevaksi sopusoinnuksi, että ihmisen silmä kaikkina aikoina niin luodaan, että sitä jälkeenpäin voidaan käyttää tuona ihmeellisenä camera obscurana, joka silmä on; mutta kysymys on tämä: mikä se on se, joka noin liittää yhteen lukemattomat atoomit? Kuka se on, joka niinkuin mikäkin kaikkia näkevä marsalkka suuressa näytelmässä osoittaa jokaiselle atoomille oikean paikkansa varmuudella, niin välttämättömyydellä, jolla ei ole vertaistaan. Sillä välttämättömän ja lainkuuliaisen täytyy tämän vaikutuksen olla, koska se ei aina onnistu, kun kehityksen ehdot eivät ole täytetyt."