"Olin pormestari S.-vainajalta useita kertoja, muistaakseni kolme kertaa, aina kun palkanmaksoaika kaasuntarkastustoimestani lähestyi, saanut yksityisenä lainana etukäteen 25-50 ruplaa. Palkka, 250 ruplaa, maksettiin näet kerta vuodessa ja suoritus tahtoi aina käydä hitaasti, ainakin minun mielestäni, kun aina olin rahapulassa. Kirjallista kuittia ei koskaan vaadittu ja minä maksoin velkani tavallisesti samana päivänä kuin vihdoin sain nostaa palkkani."
"Mutta yksi sellainen suoritus 200 markan velasta lykkäytyi jostain minusta riippumattomasta syystä ei ainoastaan muutamia päiviä, vaan myöskin viikkoja, jopa kuukausiakin. Pormestari lienee ollut sairaana tai matkoilla."
"Yksi seikka tässä tapahtumassa on kuitenkin selvästi painunut mieleeni, se nimittäin, että kun minä sittemmin — luullakseni hra S:n palattua kotiin — olisin ollut tilaisuudessa jättämään hänelle rahat, minulla — ei ollut niitä. Satuin olemaan rahapulassa! — Se oli kiusallinen tila, johon jouduin — siksi muistan sen niin hyvin."
"Emme tavanneet toisiamme pitkiin aikoihin. Hän oli sairas, matkusti vielä kerran pois, muistaakseni. Näin hänet sitten ylipäätään vaan pari kertaa kadulla, jossa hän käveli halvattuna."
"Olin liiaksi kömpelö, liiaksi hämilläni käyttääkseni tilaisuutta — enkä ollut tullut mihinkään sisälliseen selvyyteen asiassa, kun eräänä päivänä luin lehdistä, että pormestari S. oli kuollut."
"— — — Tämän asian arin kohta oli nyt siinä, että minä siis vähitellen olin onnistunut nukkua velvollisuuteni täyttämisestä. Sen sijaan, että edes heti kuolinilmoituksen luettuani olisin ottanut päättävän askeleen ja ilmoittautunut velalliseksi, veltostuin minä ja odottelin jotain tointa kuolinpesän puolelta. Tässä ei tietysti ole kysymys mistään laittomuudesta. Yleinen lakihan käskee jokaisen valvomaan oikeuksiaan ja tekee yleensä eron vaan oikean ja väärän välillä. Mutta tässä on kysymys hyvästä ja pahasta. Tässä on kysymys siitä, mistä ihmiset lausuvat arvostelunsa vetoomatta yleiseen lakiin s.o. ainoastaan ihmisyyden mittakaavan mukaan. Ja tämän mittakaavan mukaan olin minä menetellyt häpeällisesti."
"Jumala, joka katsoo ihmisten sydämmiin, tietää kuitenkin, että vaikuttimeni tällä kertaa eivät olleet huonot, ainoastaan heikot ja epäselvät. Hän tietää, että se oli rahapula, eikä mikään halu vetäytyä maksamasta, joka ensin aiheutti viivytyksen, mutta että se sittemmin ei ollut edes rahan puute, vaan rohkeuden puute eli toisin sanoen aseman tukaluus, joka ylläpiti heikkouttani ja sai minut odottamaan ikävän asian ratkaisua — kädet ristissä!"
"Huono muistinikin vaikutti, että vaan silloin tällöin ja ohimennen ja epäselvästi muistin koko asian, kunnes viime kesänä tautivuoteella jouduin sitä tarkemmin miettimään. Sittemmin on minua usein vaivannut ajatus, että olen menetellyt alhaisesti, mutta mitään keinoa siitä puhdistuakseni en sokeudessani löytänyt. Vaan tänään luulen sen kuitenkin löytäneeni. Tänään on Jumala vihdoinkin siunannut mieleni valonkipinällä. Herätessäni salamoi seuraava ajatus mielessäni:"
"'Kas niin! — Filosofian avulla et onnistunut tunkea asian ytimeen: mutta tunteesi ei ole pettänyt sinua.'"
"Käy tosin kipeästi itsekkääseen mieleen, kun täytyy ryhtyä itsesyytökseen! Ja kuitenkin oli se juuri se kultamurunen, jonka tänään löysin."