"Syyskuun 23 p:nä klo 6. — Mieltäni yhä kirvelee ajatellessani, että hetki lähenee. Uusia epäilyksiä herää vielä. Kuinka luonnoton onkaan askel, jota nyt olen ottamassa? Onko säädyllistä mennä melkein tuntemattoman henkilön luo ja esittää hänelle omantunnon vaivojaan, joiden kuuntelemista tuskin voisi pyytää läheiseltä ystävältä? Onko se hyväntapaista? Eikö se ole haaveilua, eikö se ole naurettavaa?"
"On se, se on naurettavaa, ainakin jokapäiväisen mittakaavan mukaan. Jokapäiväisen elämän ei ole tapana sovittaa uskontoa täydellä todella. Me kyllä ihailemme ja pidämme kaiken korskean hengenjalouden huippuna Kristuksen oppia: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Mutta yhteiskuntamme jokapäiväisissä oloissa on se vaan korulause. Koetahan vaan kerrankin tehdä siitä täyttä totta, johon tietysti kuuluu, että lähimmäisesi olkoon kuka tahansa, ei vaan hyvä ystävä ja tuttava; kyllä vaan joutuisit pilkattavaksi haaveilijana ja hulluttelijana."
"Syyskuun 24 p:nä klo 6. — Eilen illalla kokous Seurahuoneella. Sanat takertuivat taas kurkkuuni. Mitä merkitsee se? Ajattelenko ulkona kaupungissa toisin kuin kotonani? Siltä todellakin näyttää. Ainakin oli se eilen, niinkuin minusta tuntui, seuraus siitä vaikutuksesta, minkä nuo 12 tyyntä, rauhallista ja ymmärtäväistä miestä tekivät minuun. Ei kukaan heistä tekisi tai edes tarvitseisi tehdä niinkuin minun oli aikomus tehdä. Ja niin sitä mentiin — kukin kotiansa."
"Vai oliko se siksi, että uusia epäilyksiä oli tulossa? Eikö se ole ilveilyä, itseni pettämistä, että minä kutsun Jumalan todistajaksi? Kuinka hän voi todistaa? Eihän Jumala voi ihmiskielin puhua. Hän on äänetön ja mykkä. Hän jättää ihmisen itsensä ratkaistavaksi sen, mikä on oikein — tai väärin. Tuomioistuimemme valantehneine todistajineen voivat tästä kertoa."
"Valantehneine! Kas, siinä on ehkä avain koko arvoitukseen! Miksi vaaditaan todistajalta valaa? Siksi, että hänen puheensa olisi yhtäpitävä hänen omantuntonsa, hänen salaisimpien ajatustensa kanssa. Vaan ett'ei tälläkään tiellä täydellistä varmuutta saavuteta, on tunnettu asia. Nyt on selvää, ett'ei minunkaan haluni korvarippiin asiassa, jossa ei ole saatavana muita todistajia kuin Jumala ja minä itse, ole pohjaltaan muuta kuin vapaaehtoinen puhdistusvala. On siis vaan merkittävä, että sanottu on yhtäpitävä syytetyn omantunnon kanssa, joka samalla on todistajan omatunto tässä asiassa."
"Ja kun Jumala ei itse voi puhua eikä tuomari tunne todistajan omantunnon laatua, niin ei ole jälellä muuta kuin antaa tuomarin omin silmin katsahtaa todistajan ajatuksen juoksuun ja tekojen vaikuttimiin s.o. hänen omaantuntoonsa."
"Joulukuun 21 p:nä klo 4. — Taas on viikkoja kulunut, viikkoja omituisessa, laimeassa ja kuitenkin sietämättömässä sisällisessä taistelussa."
"Näin eilen valtioneuvos S:n etehisessä konsertista tullessa. Ratkaisun viipymiseen oli monet syyt. Suurin niistä se, että yhä pelkäsin tulevani naurunalaiseksi, esiintyä narrina 55 vuoden ijällä."
"Velan maksaminen ilman selitystä asian laadusta ei olisi vienyt päämaaliin."
"Kuinka kernaasti olisinkaan ostanut omantuntoni rauhan kahden- tai kolmenkertaisella rahasummalla, jos se vaan olisi rahalla saatavissa."