"Pelko tulla naurunalaiseksi ratkaisi tällä kertaa asian."
"Ja mitä minä lopulta pelkään? Mahdollista väärinkäsitystä?"
"Siis vielä tänään! — — — mutta seis! Onko omatuntoni siis epäpuhdas? Eihän minulla ollut mitään epäpuhdasta tarkoitusta. Eikö taistelua siis voi ratkaista omassa rinnassani, omassa kammiossani?"
"Ei!"
"Syystä siitä, että velka vielä on maksamatta. Ja siitä, että minulle nyt on selvinnyt kuin kirkkaaksi päiväksi: että se, mitä kirkko ja teoloogit sanovat heikkouden synniksi on puhtaalla suomenkielellä kutsuttava epäsiveellisyydeksi. Jesuksen sanoilla: 'olkaat täydelliset niinkuin taivaallinen isänne täydellinen on', ei ole muuta järkevää merkitystä kuin se, että meidän, kun siveellisiä vaihtopuolia ilmaantuu elämässämme — aina täytyy antaa etusija täydellisemmälle teolle s.o. voimakkaammalle, suuremmalle, täyteläisemmälle mitalle siitä, mitä omatunto hyväksyy. Olkoon se mitta suuri tai pieni, — meidän tulee täyttää se — ilman tinkimättä! Mene siis — ja mene viipymättä."
"Valitse siveellinen voima ennen siveellistä heikkoutta. Jumala kyllä pitää huolen muusta. Siis —"
"Tässä seison enkä taida muuta."
* * * * *
"Samana 21 p:nä Jouluk. j.p.p. pyysin päästä hänen puheilleen. Iltapäivällä 4.30—5.30 tapahtui tuo vaikea tunnustus, jäykän vaitiolon kestäessä. Ei mitään vastakaikua niinkuin olin pelännytkin, ei jälkeäkään tuosta lämmöstä, joka oli ollut aiheena minun menettelyyni. Mutta ei myöskään mitään suoranaisesti tympäsevää tai hylkäävää. Voisin kadehtia tuon miehen rauhaa."
"No hyvä — olen tehnyt kaikki mitä olen voinut. Kovin masentuneena kulin kotiini, ostin muutamia joululahjoja, jätän huomenna rahat ja sitten olen minä tässä ikävässä asiassa tunteva olevani selvillä."