19.
Mietteitä kansallisuuskysymyksestä.
Patriotismi ei ole ehdoton siveellinen aate. — Kansallisuusaate vielä vähemmin. — Kirjeenvaihtoa Viktor Rydbergin kanssa. — Kansallisuusaate voi johtaa heikomman sortoon. — Katkoff oli hegeliläinen. — Mietteitä kieliriidasta. — Valta ei ole oikeutta. — Z. Topeliusta vastaan. — "Sijaa aatteille!" — Hengen jalous. — Loppu.
Soldanin ankara oikeudentunto ja hänen siveelliset periaatteensa määräsivät hänen kantansa myöskin sen ajan suuressa kysymyksessä, kansallisuuskysymyksessä. On luonnollista, että hän vilkkaalla luonteellaan ei voinut pysyä kylmänä ja välinpitämätönnä riidassa, joka kiehui kuumimmillaan maassamme 1870-80 -luvulla. Hän ottikin siihen osaa koko sielunsa innolla ja sen kysymyksen ratkaiseminen muuttui hänelle hänen viimeisten vuosiensa sisällöksi.
Käytöllinen politiikka oli ja pysyi hänelle kuitenkin vieraana. Siihen hän ei ottanut osaa, siltä kannalta ei asia häntä liikuttanut. Ell'ei ota lukuun sitä, että hän — senkin vastenmielisesti ja vain toisten kehoituksesta — allekirjoitti liberaalisen puolueen ohjelman, ei hänen nimensä tullut näkyviin julkisuudessa päivän kysymyksiin kytkettynä. Luultavaa kuitenkin on, että hän ollen likeisissä suhteissa Anders Chydeniukseen jossain määrin vaikutti tämän kirjoituksiin Helsingfors Dagbladissa.
Hän oli asettanut itselleen toisen tehtävän, paljoa suuremman ja syvemmän: sen, oliko kansallisuusaate niinkuin sen Hegel ja Snellman käsittivät, siveellisesti oikea, ja oliko se sopusoinnussa ikuisten siveellisten periaatteiden kanssa.
Hänellä oli aikomus julaista filosoofinen tutkimus kansallisuusaatteesta, koettaa kumota meillä yksin vallitseva hegelianismi ja asettaa sijaan Herbartin siveellisiin vaatimuksiin perustuva oppi ihmisyydestä.
Näyttääkseen, ett'ei kansallisuusaate ole se suuri absoluutinen aate, joksi Hegel oli sen julistanut, koettaa Soldan ensiksi osoittaa, ett'ei patriotismikaan semmoisenaan ole mikään ehdoton siveellinen aate, jonka ennen muita muka pitäisi päästä tekojamme määräämään. Patriotismi, niin jalo ja suuri kuin se onkin, ei ole siksi ehdoton siveellinen aate, että on olemassa korkeampia ja suurempia aatteita, jotka ovat ikuiset ja ehdottomasti oikeat ilman poikkeuksia ja jotka voivat kumota sen antamia määräyksiä.
Se on kyllä hyvää ja kiitettävää ja usein sitä syystä ylistetään kaikkein korkeimmaksikin. Mutta se ei ole rajattomasti, ei absoluutisesti hyvää. Kant oli oikeassa sanoessaan, ett'ei ole muuta rajattomasti hyvää kuin hyvä tahto.
Patriotismi, isänmaanrakkaus on ihana asia niin kauvan kun se perustuu hyvään tahtoon ja onneksi tekee se sen varsin usein, jolloin se on jaloa ja puhdasta, siveellistä ja kiitettävää. Semmoisessa muodossa on patriotismi esiintynyt miehissä semmoisissa kuin Porthan, Lönnrot, Runeberg, Castrén, Calonius, Fredrik Cygnæus, Uno Cygnæus, ja niin monessa muussa isänmaanystävässä, joiden siveellinen hyvyys tässä kohden oli ehdotonta hyvää tahtoa.