Toimi, jonka hän on saanut, antaa hänelle jotakuinkin hyvän toimeentulon, mutta ei kuitenkaan vie aikaa omilta luvuilta ja omilta harrastuksilta. Hänen tulee olla 10-12 tuntia viikossa luokalla kuuntelemassa prof. Solovjeffin luennoita kemiassa ja fysikassa, sekä valmistaa samoja aineita kotona, voidakseen astua katederiin, jos tarvis niin vaatisi. Tutkintojen aikana touko- ja kesäkuussa on hänen oltava apuna oppilaita tutkittaessa. Kesän aikana saa hän seurata insinööreiksi aikovia jonnekin maalle. Muita velvollisuuksia ei hänellä ole.
Ja hän käyttää aikaansa jo ensimmäisenä kesänä tehdäkseen suuria suunnitelmia lukujansa varten. Kuinka perinpohjaisesti hän aikoo käydä käsiksi asiaan, se näkyy "lukujärjestyksestä", jonka hän laatii ja hyväksyy, jota hän sitten osaksi seuraakin läpi koko elämänsä ja josta ovat tuloksena lukemattomat muistikirjat, vihkot ja paksut nidokset. Siinä on m.m. määrätty muistiinpanojen tekemistä varten eri vihkonen filosofialle, toinen runoilijoille, kolmas historioitsijoille j.n.e. Estetiikka, fysiikka, kemia, geognosia, kielet j.n.e. saavat kukin eri vihkonsa, — onpa yksi määrätty sukkeluuksia ja laulunpätkiäkin varten.
Maalauskin pääsee taas vauhtiin. Tältä ajalta on useita hauskoja piirustuksia ja päiväkirjassa vähäväliä selontekoja aiheista. Maalaus, soitto, kirjat — ja suomenkielen kuuleminen — tuottavat hänelle aivan erikoista hauskuutta. Hän seurustelee ahkerasti talonpoikain kanssa, ottaa osaa heidän pitoihinsa, nauttii heidän sukkeluuksistaan, tanssii ja soittaa tanssimusiikkia.
Palattuaan syksyllä Pietariin hankkii hän itselleen hyvän asunnon ja ryhtyy innolla töihinsä. Paitse jo mainituita virallisia tehtäviään ja paitse maalausta ja viulunsoittoa, antaa hän yksityisopetusta m.m. kemiassa. Kaikista suurimman osan aikaansa viettää hän kuitenkin kokeita tehden sekä kotonaan että yliopiston laboratoriossa, jonne tullakseen hänen täytyy soudattaa itsensä Nevan yli Vasili-Ostrovaan tai kulkea jalkaisin kolmen kilometrin matka. Kemia huvittaa häntä päivä päivältä yhä enemmän. Kemia on opettanut minut tuntemaan Jumalan, kirjoittaa hän ja kun hän tekee kokeitaan yliopiston laboratoriossa ja saa pienen räjähdyksen aikaan, jolloin huone täyttyy valkoisella savulla, kuvailee hän olevansa Faust, joka lumoo henkiä ja miettii luonnon salaisuuksia.
Näiden töiden viehätystä lisää vielä se, että hänellä on varma päämäärä. Hänen suosijansa Solovjeff, joka on vanha ja heikko, tahtoo kernaasti tehdä hänet jälkeläisekseen ja silloin tällöin toimittaakin hän jo kemian- ja fysikanprofessorin tehtäviä. Insinööri-luutnantti kulkee suurin askelin loistavaa, vakavaa tulevaisuutta kohti — sota-akatemian professorin virkaa.
Joka vuosi on hän tilaisuudessa matkustamaan kotiinsa, oleskelee vanhempain ja sisarien luona Lappeenrannassa, sekä kesällä että talvella, tekee purjehdusretkiä Laatokalla, tekee kerran pitkän huvimatkan Käkisalmen, Sortavalan, Impilahden, Pitkänrannan, Ruskealan, Uukuniemen, Punkaharjun ja Parikkalan kautta Lappeenrantaan. Hän ottaa vilkkaasti osaa isänmaan asioihin sikäli kuin niitä siihen aikaan harrastettiin, seuraten tarkasti Saimaa, joka näinä vuosina vv. 1843-47 oli ylimmillään. Hän siteeraa päiväkirjassaan Snellmannin kirjoituksia m.m. Kuopion uuden kymnaasin perustamisesta. Toisen kerran mainitsee hän kirjeessä veljelleen (26.4.1847): "Kommonen (eräs hänen tuttavansa) on paljon muuttanut entisiä itsekkäitä tuumiaan — hän hyväksyy, vaikkakaan ei suoraan ja avonaisesti Snellmannin opin siitä, että yhteinen hyvä on tärkeintä." "Olen kuullut erästä pastori Walteria ja tullut selville siitä ihanasta sopusoinnusta, joka on kristinuskon aatteen ja uusimman filosofian välillä." Tämä viimemainittu lause on kuin ensimmäinen välähdys siitä kysymyksestä, jonka valaisemiseksi hän sittemmin koettaa työskennellä.
Ollen hyvin likeisessä yhteydessä Pietarin suomalaisten kanssa — m.m. kirkkoneuvoston jäsenenä — ja seurustellen ahkerasti sukulaisensa rovasti Sirénin perheessä, tapaa hän siellä kaikki etevämmät suomalaiset, jotka oleskelevat Pietarissa tai siellä käyvät, m.m. M.A. Castrénin, E. Lönnrotin ja H. Kellgrénin. Erään Castrénin Pietarin tiede-akatemialle lähettämän kirjeen matkoiltaan Siperiassa Samojeedien luona käänsi Soldan saksaksi.
Hyvä tuttava oli hänellä myöskin puolalainen maalari Budkovsky, jonka kanssa hän jonkun aikaa asuikin yhdessä v. 1845 ja joka on maalannut hänen muotokuvansa. Eräässä kirjeessään mainitsee Soldan, että Budkovsky keväällä 1845 matkusti Helsinkiin viemään sinne maalaamaansa Castrénin muotokuvaa sekä useita satoja kappaleita kivipainoksia Lönnrotista. Myöskin joidenkuiden suomalaisten runoniekkain kuvat oli Budkovsky piirtänyt.
Mutta parhaan ystävänsä sai hän kuitenkin Uno Cygnæuksesta, joka palattuaan Sitkasta oli asettunut opettajaksi Pietarin suomalaiseen kirkkokouluun. Hänkin asui jonkun aikaa Soldanin luona.
Helmikuussa 1846 kirjoittaa Soldan kotiinsa, että Uno Cygnæus on hänelle kallisarvoisin kaikista ihmisistä, joita hän tähän saakka on maailmassa tavannut, ja hänen seuransa on opettavaa ja miellyttävää, Suuri oli nähtävästi Cygnæuksen vaikutus Soldaniin. Cygnæus oli monessa suhteessa avannut hänen silmänsä, vaikka hän toiselta puolen olisikin toivonut, että Cygnæus olisi avomielisemmin häntä ja hänen heikkouksiaan arvostellut. Sillä hänestä olisi ollut virvoittavaa oppia tuntemaan itseänsä, vaikka pahoiltakin puolilta. Mitä Cygnæukseen tulee, on hän Soldanin mielestä siinä suhteessa perin pohjin muokattu ja "ins Reine gebracht". Perustus, pohja on hänessä vakaantunut, vaikkakin muille vaikeasti käsiinsaatavissa. Cygnæus on ollut minulle opettavampi kuin kenties kukaan, kirjoittaa hän. Hän on kuin syvä, syvä kaivo; jossa on kristallin kirkasta vettä. Hän on täydestä vakaumuksestaan uskonnollinen ja hänen uskonsa on elävä ja vaikutuksen haluinen, joskaan se ei vähemmissä erityisseikoissa kestäisi koetusta. Ero hänen ja minun opin-kappaleissa (joka ehkä ilmaantui enemmän termeissä kuin muualla) näkyy häntä vaivaavan — minua taas ei ollenkaan. — Hänen käytöksessään oli etevämmyyttä — ei koskaan sanoissa tai tavoissa, vaan ajatuksen tasaisuudessa ja siveellisesti ylevässä soinnussa. Hänellä ei ole mitään loistavia puolia ollenkaan, mutta itse ydin on loistava jalokivi!