Ulkomaille pääsö oli siis suuri askel sisällistä ja ulkonaista itsenäisyyttä kohti, oli taaskin vapautumista ja irtautumista. Mutta kuta höllemmiksi siteet näin kävivät, kuta pitemmälle hän pääsi liikkumaan tarkoitusperäänsä kohti, sitä lujemmalle hän samalla niihin kietoutui, sillä juuri silloin, kun hän luuli olevansa kaikista vapain, oli hän kuitenkin enin orja. Hän oli tavallaan joutunut kiitollisuudenvelkaan esimiehelleen, ja siitä seuraavaan riippuvaisuuteen, joka häntä vaan velvoitti heidän toiveitaan täyttämään. Lopullinen vapautuminen oli oleva vaikeampi kuin koskaan ennen. Univormu odotti kahta kireämpänä, joskin entistä kiiltävämpänä.
* * * * *
Niin iloinen kuin matkalle lähtevän mieli ulkonaisista syistä näyttää olleenkin, lähti hän kuitenkin verta vuotava haava sydämmessään Pietarista. Hän oli rakastunut erääseen nuoreen neitoseen, ehkä oli jo olemassa jotain suhdettakin, joka kuitenkin rikkoutui, nähtävästi Soldanin puolelta, siitä syystä että hänen rakkautensa esine oli vielä aivan nuori, tuskin 16-vuotias, ja että hän pitkälle matkalle lähtiessään ei tahtonut ketään mihinkään sitoa.
Maaliskuun 22 p:nä 1847 kirjoittaa hän Cygnæukselle: "Olen tällä hetkellä kuin haavoitettu metsän otus, joka matelee eteenpäin kuula rinnassa. On niin hämärää ympärilläni, — — En tiedä mitä vielä sanoisin. Odotetaan vähän, niin halkeaa rintani ja minä lähetän sitten sinulle koko kalaasin kuulineen ja kaikkineen — mitä?"
Näiden aikain kärsimyksistä kertoo vielä päiväkirja:
"Pääsiäisen edellisellä viikolla (1847) tuli Pappa luokseni. Oli jo vanhuuden heikko ja aivan tahdoton. Oli ikävä hänen täällä ollessaan, sillä minun sieluni kärsi äärettömästi 'pikku ihmisen' tähden. Noin huhtikuun 17 p:n tienoilla nousi piinani korkeimmilleen. — 19 p:nä kirjoitin kirjeen. — 20 p:nä huhtikuuta klo 8 j.pp. jätin sen ja kokonaisen maailman rinta oli revetä. — 21 p. Aleksandran päivä — matka Zarskojeen — rinta tahtoi revetä. Ilta Aleksanterin teaatterissa. Samoin, samoin vielä. — Tiistaina 22 p. Täti luonani — turhia selityksiä."
"Pimeitä päiviä."
Tapauksesta, joka häneen näin kovasti koski, ei ole enempää kerrottu, mutta vast'edes hän siihen silloin tällöin palaa ja lukee sen yhdeksi elämänsä suurimmista murrekohdista, joka pitkäksi aikaa katkasi hänen sekä henkisen että ruumiillisen tarmonsa. Matka, jota hän niin suurella riemulla oli ajatellut ja suunnitellut, oli tämän tapauksen kautta menettänyt suurimman osan viehätystään.
5.
Opintomatka Saksassa 1847-48.