Ja tästä hänelle alkaa toinen sisällinen maailma selvitä ja kirkastua.
Mikä se maailma on ja kuinka se hänelle valkeaa, siihen antavat hänen vastaiset vaiheensa tilaisuutta palata.
Innostus ulkonaiseen vallankumoukseen oli hänet pannut liikkeelle. Se oli virvatuli, jota tavotellessaan hän kuoppaan lankesi. Mutta siitä noustessaan oli hänessä tapahtunut sisällinen vallankumous, uusi kehityskausi alkanut, joka teki hänestä moraalisesti eheän luonteen. Siinä kasvoi hän sitä mukaa kuin juopa entisyyden ja nykyisyyden välillä laajeni, laajeten lopulta Atlantin levyiseksi.
Taistelu itsensä kanssa, epävarmuus ja sairaus ovat häntä kuitenkin niin järkyttäneet, että hän sinä aikana näyttää menettäneen kokonaan luottamuksen itseensä ulkonaisissakin asioissa. Hän oli Pariisissa tavannut erään ameriikkalaisen perheen, fysiikan professori Nortonin Delawaresta, joka kehotti häntä tulemaan Ameriikkaan ja lupasi hänelle paikan johtamassaan oppilaitoksessa Newarkissa. Hänellä olisi vielä ollut rahojakin tämän matkan tekemiseen ja olikin hän aikeessa seurata neuvoa. Hän luopui siitä kuitenkin.
"Se oli tyhmästi tehty niissä oloissa, mutta minä olin yhtä paljon ilman omaa tahtoa kuin ilman arvostelukykyä, — muut saivat ajatella ja tahtoa puolestani." Arvattavasti heidän kehoituksestaan suuntasi hän kulkunsa Lontooseen ja sieltä Ruotsiin.
Tehtyään testamenttinsa kirjeessä veljelleen — lahjoittaen hänelle kirjastonsa ja Kuopion kimnaasille kivennäis-kokoelmansa, jos ne olisivat Pietarista pelastettavissa, lähti hän yhdessä Kellgrénin kanssa ensin Boulogneen ja sieltä Lontooseen.
9.
Pakolaisena Norjassa ja Ruotsissa.
Lontoossa. — Myrskyssä Pohjanmerellä. — Ringerikessä. —
Vallankumous päättynyt idylliin. — Arbogassa ja Strömsholmissa. —
Hakee turhaan tointa. — Saa väliaikaista työtä Guldsmedshyttanissa. —
Päättää lähteä Ameriikkaan.
Kesäkuun 10 p:nä lähti Soldan yhdessä maisteri Herman Kellgrénin kanssa Pariisista rautateitse Boulogneen ja sieltä höyrylaivalla Lontooseen, jonne saavuttiin seuraavana iltana. Passin kanssa oli pakolaisellamme — sillä siinä asemassa hän nyt oli — vähän vaikeuksia, kun ei hän tietysti voinut hankkia siihen vaadittua Venäjän lähettilään nimikirjoitusta. Asia autettiin kuitenkin siten, että Soldan ilmoitti olevansa "politillinen pakolainen", jota hän, niinkuin sanoo "ei, jumala paratkoon, suinkaan ollut, vaan päinvastoin hyvinkin — epäpolitillinen". Semmoisesta sai hän kuitenkin tästä lähin käydä kauvankin eteenpäin. Saamissaan suosituskirjeissä mainitaan häntä aina sellaisena, — myöskin Liebig, joka antoi hänelle mitä kauneimmat arvolauseet ja suositukset.