Hedlund saattoi Soldanin venheellä peninkulman matkan sinne, missä laiva oli ankkurissa laivasillan ääressä. Soldan nousi laivaan ja Hedlund seisoi maissa ja ystävykset heittivät toisilleen lakkinsa viimeisiksi hyvästiksi. Se oli juhannusaatto. Ja niin oli Soldan alkanut pitkän retkensä suureen länteen.
Kesti kuitenkin useita päiviä, ennenkun Bröderne — se oli laivan nimi — pääsi ulos Tukholman saaristosta. Tuuli oli vastainen, puhalsi idästä, juhannuspäivänä ei oltu tultu pitemmälle kuin Sjötulleniin, jossa laskettiin ankkuri ja mentiin maihin juhannusta viettämään Ladugårdsgärdetissä, missä oli soittoa, tanssia, juhlariukuja, taalalaistyttöjä, sotamiehiä ja punssia. Soldankin oli siellä. Vasta 29 p:nä pääsi laiva ulos Sandhamnista, kun tuuli vihdoinkin oli kääntynyt länteen.
Laivan maatessa Sandhamnissa kirjoittaa Soldan sieltä kirjeen Hedlundille. Hän on pahalla tuulella viivykin tähden ja sitten eivät kaikki vaarat vielä ole ohitse. Laivan on määrä pysähtyä Helsingörissä. "Juutinrauma painaa rintaani kuin laivan ankkuri, vaikka minä luulen olevani jotakuinkin selvillä itseni kanssa siinä tapauksessa, että vihollinen saisi minut käsiinsä. Siitä olen varma, että ne kyllä kustantaisivat kuriirin ja antaisivat hänelle kunniamerkin palkinnoksi tyhmästä päästäni." — — "Mutta sanohan itse, eikö ole aika omituista kulkea näin milt'ei Suomen nenän editse — ja ett'ei sinne luultavasti koskaan saa palata? Jääkää hyvästi, te ystäväni, ja muistelkaa joskus tuota ikävää, mutta hyvää tarkoittavaa hupsua, joka repi rikki oman elämänsä kartan ja heitti palaset tuulen viedä."
Helsingöriin saapui laiva vasta heinäkuun 11 p:nä, oltuaan siis matkalla Tukholmasta kolmatta viikkoa ja koko ajan vastatuulessa, joka kerran ruvettuaan sille sijalle pysyi yhtäläisenä aina Ameriikkaan saakka. Helsingörissä ei tapahtunut mitään onnettomuutta eikä kiinniottajia näkynyt eikä kuulunut. Varmuuden vuoksi oli perämies kuitenkin rautaharkkojen väliin kaivanut kuopan, jonne Soldan saisi ryömiä piiloon vaaran uhatessa. Odottaessaan kapteenia maihin tulevaksi kirjoittaa hän kirjeitä sekä Hedlundille että veljelleen Suomeen. Jälkimmäisen pyytää hän jättämään Arvidssonnin toimitettavaksi edelleen. Se on kirjoitettu niin hienolle paperille, että sen voi kääntää kuinka pieneksi tahansa ja pistää liivintaskuun. "Nyt juuri tuli kapteeni ja ilmoitti 'all right'. On siis kaikki päivänselvää. Me nostamme ankkurin varhain aamulla. On siis myöskin päivänselvää, ett'en puhu siitä asiasta sen enempää. Niin, sen verran saat vielä tietää, että minä huomenna tarjoon punssia matruuseille; on näet minun syntymiseni päivä, 32 vuotta, toivoakseni samalla myöskin uudestasyntymiseni. Annoin tuoda maista aarakkia ja sokeria. — Saavun kyllä köyhänä kuin lutikka Ameriikkaan, mutta minä ajattelen, ainakin nyt, että juuri se on kaikista hauskinta. — — P.S. — Oletko kuullut sen liikuttavan tarinan Kukosta ja Hanhesta? He lähtivät purjehtimaan ja silloin pyysi hanhi kukkoa kiipeämään maston nenään ja tähystämään maata, ja kukko kiipesi maston nenään ja huusi: — 'Siinä on Helsin — göör!' — — johon hanhi vastasi: — 'Onko niin — onko niin — onko niin!' Terveisiä! — Minulla on kunnia piirtää j.n.e. Mutta kunniasta muistuu mieleeni, että sinä saat olla hyvä ja suorittaa postimaksun tästä kirjeestä: minä suorastaan en voi sitä tehdä. — Tahdon kuitenkin koettaa pientä viekkautta. Ehkä tekee laivan isäntä, nähdessään kuoren päällä kapteenin käsialan, pienen taloudellisen erehdyksen! ja niin jääpi petos viimeiseksi työkseni Euroopassa — hyvä merkki!"
Näin hilpeällä mielellä erosi siis Soldan vanhasta Euroopasta ja lähti hyvällä luottamuksella pyrkimään valtamerien yli uuteen maailmaan.
11.
Atlantinmerellä.
Päiväkirja merellä. — Hänen rukouksensa. — "Strauss ja Ullman" — Straussin oppi nerosta. — Mietteitä Jumalan olennosta. — Jumalan immanensi. — Ulos Atlantille. — Jumalan persoonallisuudesta. — Delfiinejä. — Luonnosta Atlantilla. — Pahoja unia. — Luonnontutkija. — Luonnonihailija. — Ihana yö ja aamu. — Valaskaloja. — Suunnitelma suureen teokseen. — Turskan ongintaa New-Foundlandin matalikolla. — Sandy hook. — Tulo Ameriikkaan.
Hän on päässyt rauhaan, sekä sielun että ruumiin puolesta. Ei ole enää pelkoa takaa-ajajista, eivät ahdista enää pienet jokapäiväiset kysymykset, miten tulla toimeen, miten olla. Ei hermostuta epätietoisuus tulevaisuudesta eikä elinkeinoista, sillä ennen Ameriikkaan tuloa on niitä turha ajatella.
Maailma on nyt siinä, missä se on, laivassa, käsin koskettavissa, ja elämä, se on elämää laivalla. Edestä ei näy muuta kuin merta, takaa ei muuta kuin merta ja molemmilla kupeilla on maailmanlaitaan yhtä pitkä matka. Ja sentähden hän nyt nauttii sanomattomasti ja on onnellinen ja tyytyväinen. Kirjeissä ja päiväkirjoissa olemme ennen tuon tuostakin tavanneet alakuloista mieltä, Atlantilla pidetystä päiväkirjasta emme tapaa siitä ainoatakaan ilmausta.