Ameriikasta kirjoittamassaan kirjeessä Hedlundille antaa hän seuraavan kokonaiskuvan matkastaan:
"Merellä olin minä erinomaisen hyvässä kunnossa, vaikka matka kestikin 80 vuorokautta. Monesta ihanasta päivästä minä nautin ulkona aalloilla. Mutta kun useiden päivien itsepäisen vastatuulen jälkeen 'purjetuuli' valjastettiin laivan eteen ja kuletti sitä niinkuin nelivaljakolla, tai kun yö oli pimeä ja taivas valaistu hohtokivillä tai kun pieni myrsky pilvisenä yönä hämmenteli oikean komean fosforisopan 'Veljesten' kokan edessä, silloin oli ihanaa merellä. Siellä oli usein ihanaa; minä opin rakastamaan merta, eikä minua mikään painanut. Ajattele vaan: uusi aurinko joka aamu, yksi toistaan ihanampi, jonka, ynnä rinnan täyden raitista aamuilmaa, saapi palkaksi muutamain tuntien unesta, josta ei tule puutetta laivalla; ja ilta-aurinko tulee aina kaupanpäällisiksi. — Usein näytti minusta kuin voisi merellä päästä vielä paremmaksi tutuksi luonnon kanssa kuin maalla, jossa luonto on ikäänkuin sotkuksissa. Se on niin rehellistä ja puhdasta peliä, kun aamuaurinko luo ensimmäisen kultauksensa tasasesta meren laidasta; aivan toisenlaista kuin silloin, kun se matelee ylös aitoja ja kattoja myöten maalla. Sinä näet merellä ihan kuin kouraan tuntuvasti, että tässä on matematiikkaa mukana, sinä näet silmilläsi, että maa on pyöreä; vasta merellä huomaat sinä oikein selvästi, että taivaankappalten radat eivät ole vedetyt vapaalla kädellä, vaan kompassin ja sirkkelin avulla. — Kun ei valtameren yli purjehtiessa ole mitään parempaa ajateltavaa kuin — taivas ja maa, niin käy mielikuvitus niin korkealentoiseksi, että ihminen leikkii palloa maapallon kanssa ja kiinnittää tuhannet tähtöset märän sormensa päähän, niinkuin olisivat ne hiekkajyväsiä. On jotain oikein jumalallista tuollaisessa leikissä."
Sellainen on kuva yleispiirteissä, yksityiskohdissa on se vielä viehättävämpi, tarjoten maisemia mereltä ja kuvia purjehtijan aate-elämästä. Seuraamme näitä molempia esittämällä niitä päiväkirjan mukaan, jota hän pitää rinnakkain näistä molemmista: merestä ja mietteistään merellä.
Päiväkirja alkaa keskiviikkona heinäkuun 25 p:nä. Laiva on pääsemässä Englanninkanavaan Galloperin majakan ja Flamandin matalikon välillä. Lähtien Helsingöristä 11 p:nä on se siis ollut Pohjanmerellä liki kaksi viikkoa. Ja yhä vaan kestää kiukkuinen vastatuuli. He ovat jo viidettä vuorokautta koettaneet päästä kanavaan, mutta aina vaan kantaa tuuli ja laiva luovailee yhä Galloperin matalikon tienoilla.
Varhain aamulla mainittuna päivänä tulee höyrylaiva näkyviin ja "kulkee suoraan tuulta vastaan ja meidän ohitsemme. Se kohoo pystyyn ja painuu alas kuin ylpeä hevonen, kuitenkin juhlallisemmin ja suuremmoisemmin. Tuo rohkea rinta nouse esiin vedestä ja kohoo niin korkealle, että emäpuu tulee näkyviin; ja sen liikkeen aikana näkyy kuin suonenvedontapaisia tempauksia vähäisillä väliajoilla. Kun sellainen seisaus ilmaantuu, luulee ja ikäänkuin toivoo katsoja, että liikunta alaspäin aaltoa myöten alkaisi, mutta niin ei tapahdu; sen sijaan tunkee uusi vesivuori ja taas uusi rintaa vastaan ja kohottaa jättiläisen kokkapuolen niin korkealle, että luulee perän välttämättä pitävän sukeltaa veden alle." —
Höyrylaivat olivat silloin vielä uudet, olivat olleet tuskin kymmentä vuotta käytännössä ja olivat siis omiansa huomiota herättämään, varsinkin niissä, jotka eivät purjeilla päässeet paljon paikalta liikkumaan. Sinäkin päivänä oli edistytty taapäin. Iltapäivällä kiihtyy myrsky. Aalto toisensa perästä huuhtelee kantta. Purjeita pienennetään niin paljon kuin mahdollista. "Kasvot käyvät totisiksi, kun koko laivan runko natisee, mutta pelkoa se totisuus ei ole. Se on vaan arvokkain tapa olla läsnä niin totisessa ja suuremmoisessa elementtien näytelmässä. — — Kun joimme teetä, puhalsi ankara vihuri ja yht'äkkiä kuului ukkonenkin. Rautalasti romisee laivan ruumassa ja kun laiva jonkun kerran kallistuu oikein kovasti, kuuluu rautatankojen kolinaa, joka päättyy pahaan rämähdykseen. Lasti on kuitenkin hyvin telkitty, vakuutetaan minulle."
Seuraavana päivänä, heinäkuun 26 p:nä, muistiinpanot alkavat näin:
"Sillä muuta perustusta ei taida yksikään panna, vaan sen, kuin pantu on, joka on Jeesus Kristus. Kor. 3:II.
"Ettekö te tiedä itseänne Jumalan tempuksi ja että Jumala asuu teissä. 1 Kor. 1:14."
Ja sitten seuraa näin kuuluva kappale, jonka päällä ovat sanat: "Minun rukoukseni esim. Guldsmedshyttanissa."