August Fredrik Soldanin isä oli ruununvouti Lappeen kihlakunnassa Karl Gustaf Soldan, syntynyt v. 1782 Putikon sahalla, jossa isä Erik Soldan oli sahanhoitajana. Myöhemmin oli Erik Soldan nimismiehenä Uukuniemellä. Erik Soldanin iso-isän veli Hans H. Soldan (synt. 1686, kuoli. 1758) lepää haudattuna Mikkelin vanhan sakastin lattian alla. Hän näyttää olleen vanha karoliini, koska hänellä kerran kirstua avattaessa oli kädessä sotilashansikkaat "à la Charles douze". Suvussa kulkevan tarun mukaan, jonka luotettavaisuutta kuitenkin on mahdoton todistaa, ulottuvat suvun juuret aina ristiretkiin saakka. Giessenissä ollessaan tapasi Soldan näet siellä erään Soldan nimisen tohtorin, jolla oli samallainen sinetti, puolikuu ja kolme tähteä, kuin se, joka oli Suomen Soldaneillakin kulkenut polvesta polveen. Tämän tohtori Soldanin mukaan olisi Soldanien kantaisän pitänyt olla eräs turkkilainen Sadok Selim Soldan eli Sultan, joka tuli kristityksi Jaffassa 1305 ja kuoli Brakhanassa 1338. Miehellä oli ollut 11 poikaa, joista erään nimi oli August, ja joka oli pappi — kuoli 1394.
Äidin puoleltakin tunkivat Soldanin sukujuuret syvälle karjalaiseen maahan. Hänen äitinsä nimi oli Ulrika Lucander, jonka isä Erik Lucander oli ensin kappalaisena Pieksämäellä ja sitten Kesälahdella. Ulrika Lucander oli erinomaisen älykäs ja monia kokenut nainen, joka jo pienestä pitäen oli tottunut elämän ankaruuteen. Hän oli syntynyt 1784 ja sai jo nelivuotiaana 1788 v:n sodan aikana paeta vihollisen jaloista Pieksämäen pappilasta erääsen sydänmaan torppaan, jossa viivyttiin koko kesä. V:n 1808 sodan aikana joutui hänen isänsä venäläisten vangiksi. Kun tästä tapauksesta on äidin antama kertomus eräässä Soldanin muistikirjassa, saakoon se tässä sijansa.
Venäläisten päällikkö oli Kesälahdella liikkuessaan kysynyt joltain talonpojalta, oliko tämä kuullut kirkossa luettavan hänen julistuksiaan. "En minä ole kuullut", oli talonpoika vastannut ja kohta sen jälkeen saapui eräs översti Gudevitsch kuuden kasakan kanssa pappilaan sillä käskyllä, että översti tahtoo pastoria puhutella. Lähetystö, joka tuli yön aikaan, pyysi ruokaakin, mutta kun perhe oli juuri muuttamassa pakopirtille, ei pappilasta löytynyt muuta kuin muuan luumurikka. Sen sijaan löytyi rappujen alta pappilan pojan Adolfin pyssy ja se luettiin tietysti raskauttavaksi asianhaaraksi sodan aikana. Kun Lucander oli saapunut ylipäällikön luo Villalan kylään, pidettiin siellä tutkinto, jossa tuli selville, että Lucander kyllä oli lukenut venäläiset julistukset, mutta samalla myöskin ruotsalaiset. Kun venäläiset jo olivat julistaneet valloittaneensa maan, katsottiin ruotsalaisten kuulutusten lukeminen rikokseksi ja Lucander pönkitettiin yöksi aittaan ja vietiin seuraavana päivänä Savonlinnaan, jossa sulettiin vankilaan, aluksi ilman ruokaa. Vasta sitten kun hän oli latinankielen avulla saanut tarpeensa selitetyksi eräälle upseerille, sai hän luvan hankkia itselleen ruokaa.
Eräs vartija-sotamies oli sitä ennen antanut vangitulle suuren palan leipää ottamatta siitä tarjottua maksua.
Tytär Ulrika oli sillä välin lähtenyt viemään isälleen vaatteita ja rahaa. Hän matkusti venheellä Uukuniemelle, pitäen itse perää, kun muuan vanha ukko souti. Uukuniemen rovasti Schroeder ei kuitenkaan, pelkuri kun oli, uskaltanut ottaa tytön asioita toimittaakseen, ei edes mitään neuvoja antaakseen, miten kirjeet ja rahat olisivat perille saatettavat.
Venäläisten päällikkö Dolgoruki oli kuitenkin käyden pappilassa antanut seudun herrain pyynnöistä ja selityksistä heltyneenä käskyn, että ukko Lucander olisi heidän takuullaan päästettävä vapauteen. Kun Lucander Savonlinnasta saapui Viipuriin, jossa hänen oli määrä astua vankeuteen, odottikin häntä siellä ilosanoma, että hän on vapaa ja saa palata kotiinsa. Ennen lähtöään kävi hän kuitenkin linnassa katsomassa sitä kammiota, jossa hän olisi tullut asumaan ja jommoiseen eräs toinen samanlaisissa olosuhteissa vangittu pappi, Winter Liperistä, sulettiin sillä seurauksella, että tuli hulluksi. Liikuttavinta tässä tarinassa on Lucanderin kotiintulo. Perhe, joka oli paennut erääsen Pyhäjärven etäiseen niemeen eikä kuukauden päiviin kuullut mitään vangitusta, oli taas palannut pappilaan. Kun oli yö, niin siellä nukuttiin eikä kukaan huomannut isännän kotiintuloa. Ei hänkään ketään herättänyt, hiipi vaan huoneesensa ja laittoi itse vuoteensa ja kävi levolle. Vasta aamulla tuli palvelija ilmoittamaan: "Jo on rovasti kotona!" Ukko itse tuumasi: "Tiesinhän, ett'ei jumala minua hylkäisi."
Ulrika Lucanderin äiti oli nimeltään Maria Juliana Tuderus. Myöskin Wrightien äiti oli Tuderus, josta Soldan näyttää otaksuneen, että heidän välillään olisi ollut jonkunlaista sukulaisuutta taiteellisiin taipumuksiin nähden.
Soldanin isä Karl Gustaf Soldan oli henkikirjoittajana Sortavalassa ja asui lähellä kaupunkia Helylän tilalla, kun August Fredrik syntyi 13 p:nä heinäkuuta 1817. Silloinen Helylän talo on nyt nimeltään Myllykylä ja tunnettu tehdaspaikka. Siihen aikaan ei siellä ollut muita laitoksia kuin jauhomylly. Kun Soldanin vierailla mailla sittemmin niin voimakkaaksi kehittynyt koti-ikävä ja isänmaan kaipaus melkein aina keskittyi tähän paikkaan, jota ikäväänsä ja kaipaustaan hän useinkin koetti tyydyttää siten, että muistista piirteli ja maalaili sen eri näköaloja, kuvattakoon tämä ensimäinen koti tähän hänen omien muistiinpanojensa mukaan:
"Helylän talo, joka on noin 5 virstaa Sortavalan kaupungista Helylän joen varrella, on luonnonihana paikka. Joki, joka tulee Ruskealasta, kaivaa tässä syvän laakson ja muodostaa kaksi koskea. Ylempi koski on kaksihaarainen, pienen kalliosaaren kahtia jakama. Kohta tämän ylemmän kosken alla tekee joki polvekkeen etelään, niin että rakennuksesta, joka on joen pohjoisella töyräällä, mutta kuitenkin jotenkin lähellä vettä, oli näköala koskelle. Vähän matkaa alempana oli toinen koski, jonka yli vei silta. Sillan korvassa oli mylly ja myllytupa." — Tästä "hurmaavan kauniista" paikasta, jota muutkin taiteilijat ovat rakkaudella kuvanneet, säilytti Soldan varhaisimman lapsuutensa muistona ainoastaan seuraavan himmeän kuvan: "jokilaakso on kirkkaan auringon valaisema ja siinä valaistuksessa esiintyvät mylly ja silta ja jokipinteet voimakkaampina — ilma on hiukan viileä ja tuulinen."
Hän oli vasta nelivuotias, kun perhe 1821 muutti Lappeenrantaan, isän päästyä Lappeen kihlakunnan ruununvoudiksi. Mutta kun hän silloin tällöin ja vielä vanhoillaankin pyhiinvaelsi tälle paikalle, ottaen sieltä kerrankin mukaansa puupalasia vanhan rakennuksen seinästä, muodostui tuo maisema hänelle vähitellen isänmaata kokonaisuudessaan edustavaksi. Kun hän, varsinkin ulkomailla ollessaan, ajatteli isänmaataan, ajatteli hän aina ensin Helylätä. Isänmaan kuvaa täydensivät sitten vielä Lappeenranta ja Saimaa saarineen ja niihin tehtyine kalastusretkineen; Lappeenrannan ympäristöt ja matkustukset niihin isän seurassa; kaikki nämä ynnä kuva Suomen kartasta tummansinisine järvineen yhtyivät hänen mielessään kokonaissäveleksi kotimaasta.