Mutta tuuli pysyy yhä vastaisena ja matka edistyy hitaasti. Se harmittaisi ja suututtaisi, vaan ei auta merimiehen kyllästyä. Hänen tapansa on panna lauluksi, ja lauluksi panee Soldankin, sepittää seuraavat säkeet:

När man seglar ifrån ost, då vinden är från väst,
Då vet jag intet bättre än sjunga som är bäst.
Tussi rullan — rullan.

Man seglar en vecka och vinden är emot,
Men det är sjömans vishet, han seglar utan knot.
Tussi rullan — — —

Man seglar i tre veckor och seglar i motvind,
Man sjunger dock och seglar och vinden ger man hin.
Tussi rullan — — —

I fyra veckor kryssas, men kommes inte fram,
Då kryssar man och sjunger, att knota vore skam.
Tussi rullan — — —

Och än är vinden mot, fast den sjette veckan går,
Men vi sjunga då vi segla, ty skulden är ej vår.
Tussi rullan — — —

Och upp vi spänna vingarne alla på en gång
Och i med- som motvind vi segla under sång.
Tussi rullan — — —

Ja juuri kun hän on saanut laulunsa valmiiksi ja esittänyt sen, niin kääntyy tuuli ja puhaltaa suoraan perän takaa ja lupaa tulla pysyväiseksi. Kaikki purjeet vedetään ylös eikä kestä kauvan, ennenkun laiva pääsee ulos Englannin kanavasta ja voi panna suuntansa New Foundlandin matalikkoa kohti. Klo 10 seuraavana aamuna näkyy Cap Lizard, Englannin eteläisin niemi, viimeisen kerran, Eurooppa painuu pois näköpiiristä, aallot alkavat kasvamistaan kasvaa ja vaahto sähisee kokassa ja kupeilla. Ollaan Atlantilla.

Taas kynä käteen, taas mietteet kohoamaan kohti maailman korkeimpia kysymyksiä, jatkoksi edellisille. Se on yhä kysymys Jumalan immanensista, jota hän koettaa ratkaista.

"Jo ensi silmäyksellä, minkä luomme luonnon järjestykseen, aavistamme immanensin. Näemme, kuinka kaikki on järjellisessä yhteydessä kaiken muun kanssa, niin että siis yhteinen ja yksi ainoa järki luopi, järjestää ja yhdistää kaikki. Yksi ajatus, sisällöltään äärettömän vaihteleva, elää maailmassa ja luopi sitä. Se on tehnyt sitä niin aina, sekä silloin kun ei maailmassa vielä ollut itsetietoisia olennoita ja sittemmin, kun ne sinne ilmaantuivat. Luova ajatus on siis immanentti n.k. hengettömässä luonnossa, samoinkuin myöskin henkeä omistavassa. Kun me lopuksi näemme ajatuksen eläinsarjassa matelevan esiin aina järjelliseen ja vapaaseen ajatukseen saakka ihmisessä, niin näyttää kouraantuntuvalta, että se on itse Luoja, joka tässä viimeisessä luonnontuotteessa, ihmisessä, on se olento, joka muodostaa hänen sielunsa ja hänen henkensä."