"Äskettäin kun meri kuohui ja laiva kovasti keinui, näytti siltä kuin horisontti säännöllisesti olisi laahannut noin 50 à 100 sylen päässä laivasta palatakseen taas seuraavana hetkenä tavalliseen asemaansa. Seikka oli se, että aika-ajoittain aina oltiin tuon mutkaisen pinnan pohjalla, jolloin lähimmäisen suuren aallon selkä muodostui horisontiksi. Tästä horisonttiviivasta ulottui nyt tuo pienempiin aaltoihin murtunut pinta melkein tasaisena myötämäkenä aina laivaan saakka. Oli hyvin vaikeata huomata tätä meren hetkellistä kaltevuutta, joka synnytti näköhäiriön." — — —

"Kun minä syvennyn uskonnolliseen tunteeseen, tai kun se valtaa mieleni, niin tapahtuu se varsinkin kirkkaina tähtiöinä tai auringon laskua tai nousua katsellessa, tai kun olen noussut vuoren huipulle ja annan mieleni levätä siinä taivaan vapaiden ja tuoreiden tuulien tanssissa, tai kun katselen kukkaa, kristallia tai hyönteistä, varsinkin suurennuslasilla. — — Tahdon minäkin kernaimmin nähdä Jumalan taivaassa ja minä teenkin sen. Mutta minun taivaani on maailman kaikkisuus. Sentähden on minulle vapaa tähtiyö myöskin parahin kirkko. Tahdon nyt nauttia onnesta, ihailla Jumalan suuruutta hänen tekojensa suuruudessa, Silloin hakee silmäni muutamia usvapilkkuja pimeällä taivaan kannella ja minä muistan, että se on linnunrata miljoonine aurinkoineen, annan ajatukseni liidellä edelleen niihin usvapilkkuihin, joita ainoastaan teleskoopit kykenevät löytämään ja sitten vieläkin sinne, mihin ihmisen silmä ei koskaan ole tunkenut. Sillä lailla liidän yhä kauvemmas ja kauvemmas, yhä lähemmä sitä rajaa, jota — ei ole, mutta jonka järjellinen (tai järjetön) mielikuvitus on keksinyt. Minä katselen näin tuota äärettömyyttä avaruudessa, mutta minä nautin löytäessäni aurinkokunnan kunkin miljoonan auringon ympärillä kussakin noista miljoonista linnunradoista. Sillä ehdottomaksi käy minulle silloin vakaumus siitä, että Jumala kaikissa näissä aurinkokunnissa elää jonkunlaista elämää, joka on verrattavissa meidän omaan elimelliseen ja henkiseen elämäämme. Mielikuvituksella on näissä sijaa enemmän kuin kaikkein rohkeimmissa unelmissa. Mutta se sinään, minulle on vertailu verrattain vähäpätöistä. Sillä tällä suuruudella on merkityksensä mitattuna ainoastaan kyynärällä tai maan säteellä. Se suuruus on sanalla sanoen enemmän aineen kuin hengen. Mutta Jumalalle, Hengelle, persoonalle, jota meillä kutsutaan ihmisten Isäksi, notkistan minä polveni."

Niin, mistä hän alkaneekin, luonnosta tai lukemastaan — aina kiertävät ajatukset tuohon ainaiseen kysymykseen Jumalan immanensista.

On ollut myötäinen tuuli ja on elok. 17 p:nä saavuttu keskelle Atlanttia paikkaan, joka on pit. 28° 7' ja lev. 45° 16'. Siinä tyyntyy sää ja meri käy niin lepposaksi, että siinä voisi soutaa pienellä savolaisvenheellä. Ilta on taas jumalallisen ihana ja yö niin hurmaava, että on mahdotonta mennä levolle. Laivamiehet alkavat leikkiä kannella pimeässä ja tekevät kaikellaisia voimistelutemppuja. Soldankin, vanha akrobaatti, yhtyy leikkeihin. Mutta kun muut ovat menneet levolle, kiipee hän kajutan katolle, laskeutuu siihen selälleen ja katselee tähtitaivasta. Linnunrata loistaa eteläpäässään niin kirkkaasti, että sen valo heijastaa vedestä. Tähdenlentoja näkyy kuin kiitäviä nuolia oikealla ja vasemmalla.

Hän nukkuu siinä yönsä ja herää aamulla auringon nousuun. Se on jännittävä hetki; on niinkuin odottaisi merkkiä, jota aijotaan sytyttää kaukana peninkulmain päässä ja joka vihdoinkin leimahtaa ilmituleen, vaikka se välimatkan pituuden vuoksi loistaa vaan kuin hehkuva piste tai tähtönen. Ja nyt ilmaantuu vavahtelevia säteitä, nopeasti toisiaan seuraten, pilven epätasaiseen reunaan, joka kulkee horisonttia pitkin. Se ei ole aurinko itse, joka on vielä horisontin alla, ne ovat vaan murtuneita kultasäteitä. Nyt leviää loisto ikäänkuin hyppien pilvestä toiseen, toinen syttyen, mutta toinen ei siitä sammuen. Yhtäkkiä pelmahtaa esiin valokimppuja, mutta aurinkoa ei vielä näy. Katsojan mieli jännittyy ja hän koettaa säteiden suunnasta arvata paikan, missä aurinko itse piilee. Silloin hämmästyttää uuden tähden ilmaantuminen, joka ikäänkuin nykäisten ampuu esiin pilven reunasta; mutta nyt ei se tähti enää ole kultaa, vaan puhtainta, häikäisevintä auringonvaloa, valkeaa ja kultaista ja kaikkea yhtaikaa. Ja nyt nousee se esiin ja valo levähyttelee yhä useampia sädekimppuja; kaikki katoaa sen läheisyydessä ja kun noin puolet sen ylenevästä kehästä on yläpuolelta pilven reunaa, näyttää siltä kuin sen alipuoli vuotaisi sen yli. Kohta näkyy punainen raide hehkuvan kehän ympärillä ja musta ja liikkuva ympyrän segmentti tanssii sen ympäri niinkuin mikä komplimenttien tekijä, — se on komplementtiväri-ilmiö, joka näytäkse. Vähitellen valuu kulta aalloille, jotka ovat lähinnä laivaa ja siitä edelleen. "Ja kun minä kerran olen auttanut Phoiboksen näin ylös, niin jaksanee tuo siitä yletä edelleen ilman minuakin, kunnes kapteeni ja perämies klo 12 tulevat sekstantteineen ja pyytävät häntä laskeutumaan alas."

Elokuun 21 p:nä oli meri taas tyyntynyt ja aaltoili ulappa pitkinä, leveinä suurenmoisina maininkeina. Siitä alkaa suotuisa tuuli puhaltaa ja seuraavat päivät muodostuvat mitä ihanimmiksi ajatella voi. Meri on puhtaan sininen, tuuli tasanen koko päivän, ilma lämmin, mutta ei painostava. Laiva liukuu tasaisesti ja nopeasti puolitoista meripeninkulmaa tunnissa. Vesilintuja, jotka muistuttavat kalalokkeja, mutta jotka ovat suurempia ja väriltään harmaita, uiskentelee meressä, ja kerran näkyy laivan edessä pari sorsaakin. Se on merkki siitä, että aletaan lähestyä New Foundlandin matalikkoa. Kuta lähemmä sitä tullaan, sitä useammin ilmaantuu lintuja. Eräänä päivänä näkyy viisi laivaa ja yksi niistä tulee suoraan "Veljeksiä" vastaan. Siinä tervehditään viireillä ja vaihdetaan suurelle mustalle taululle kirjoitetuin numeroin pituusmitat. Myöskin valaskaloja ilmaantuu laivan läheisyyteen ja piirustetaan. Kerrankin tulee niitä 3 tai 4 yhdessä parvessa. Valaskala keinuu aalloilla kuin laiva tahi venhe. — — Tuo tunnettu vesisuihku muuttuu myrskyssä tai tuulessa vaaleaksi vesiusvaksi. Ne eivät pelkää laivaa, vaan lähenevät sitä iltahämärässä aina 20 sylen päähän. Se on elokuun 26 päivä.

Seuraavana päivänä selviää Soldanille suunnitelma suureen teokseen 3:ssa, ei, 7:ssä osassa! — Mitä se tulisi sisältämään, siitä voi saada jonkunlaisen aavistuksen sisällysluettelosta:

I. Luonnontieteet (fysiikka, kemia, astr., fysiol.) — II. Järjestelmän pääaatteen esitys. — Immanensi. — 1. Distinktsioneja ja definitsioneja (joita esitetään välttämättöminä ehtoina tekijän kannan oikeaan ymmärtämiseen). Kategorioita j.n.e. 2. Kuvaus vallitsevista käsitteistä ja niiden vaikutuksesta yleiseen tapaan. Slentriaani. — 3. Katsaus uskontoihin. 4. Hengen luonto ja olento useissa luvuissa, hengen elämä, historian koko johto. — III. Jumala, meidän suhteemme häneen. Uskonto, tiede, taide. — Moraali. Tahdon vapaus. Hyvä ja paha. Omatunto. Tunne. Usko. Aavistus. — IV. Seurauksia uskontoon ja kirkkoon nähden. 1. Kristinusko, historiallinen katsaus siihen lyhykäisyydessä ja sen historiallinen suhde muihin uskontoihin. 2. Kristinuskon merkitys oikeaoppisen käsityksen mukaan. 3. sama meidän käsityksemme mukaan. 4. Kristinusko suhteessaan elämän kolmeen salaisuuteen: a) rakkauteen (hyvyyteen), b) uhrautumiseen ja c) työhön. 5. Kristuksen persoona ja historia. Strauss ja evankeliot. — Ullman y.m. Voitto siitä. Vastaväitteiden torjuminen. 6. Tulevaisuuden uskonto. — Politiikka y.m. Vapaus, vapaus! Liberté chérie! Kirkon merkitys ja suhde valtioon. — V. Seurauksia luonnontieteihin nähden. Maailman luominen. Voimat. Attraktsiooni ja repulsioni. Sähkö ja lämpö. Valo. — Magnetismi. Hypoteeseja substansista. — Etheri. — Eläimellinen magnetismi. Uusi lähde kysymyksiin luonnontutkijoille. VI. Loppumietteätä, Historiallisen kehityksen välttämättömyys ja vastaansanomattomuus. Vanhoillisuus. Vallankumousten syy ja merkitys. Uusien aatteiden voitto.

Siis laajasti suunniteltu teos, koko maailmanrakennuksen ja ihmiskunnan johtavien aatteiden esittämiseksi — ei ensimmäinen eikä viimeinenkään laatuaan ja siinä muiden kaltainen, että supistui suunnitelmaansa, — mutta kaikessa tapauksessa omansa antamaan käsitystä miehen aatteiden lennosta ja harrastusten suunnasta.

Tiistaina elokuun 28 p:nä ollaan New Foundlandin matalikolla, joka huomataan siitä, että luoti vetää ainoastaan 50 syltä nuoraa jälessään ja tuopi pohjalta hiekkaa. Kun sää tyyntyy, aletaan laittaa turskan pyydyksiä kuntoon ja kun ne ovat vedessä, vedetään toinen toistaan komeampi turska ylös. Neljällä koukulla saadaan noin viidessä tunnissa 145 turskaa. Filosoofimme saa puolikymmentä hänkin, mutta on hänellä sen lisäksi onni saada koukkuunsa jättiläiskampela, joka vihdoin ylös saatuna painaa 5 leiviskää ja on leveydeltään kyynärä ja pituudeltaan kaksi.