"Mutta nyt on, niinkuin sanottu, kuitenkin niin, että uusi filosofia ei suinkaan kiellä Jumalaa. On päinvastoin sen lopullinen päämaali oikein ymmärtää häntä ja esittää häntä niin, ett'ei häntä ole ainoastaan sokeasti uskottava, vaan myöskin tiedettävä. Jos silloin näyttäytyy, että monet vallitsevista käsitteistä ovat ristiriidassa vapaan ja totuutta hakevan tutkimuksen kanssa; jos jumala kielletään asuvan taivaassa, jolla ortodoksia käsittää jotain kovin epämääräistä, kun maa on hänen astinlautansa, niin ei kai siltä ole kielletty Jumalaa."

Luominen.

"Yksi pääkysymyksiä on se: onko luonto luotu yhdellä kertaa — esim. 5 päivässä — vai luodaanko sitä yhä vieläkin? Me voimme — tähtitieteen ja geologian avulla — mennä niin kauvaksi taapäin, että saamme kiinni jonkunlaisesta alusta; mutta mitä on tämäkään alku muuta kuin äärellisen ilmiön alku, alku jonkun tähtikunnan tai aurinkokunnan. Se olisi kuitenkin alku, ja kun se olisi ainoa laatuaan, niin voisi sitä kutsua luomiseksi. Mutta nyt on se näennäisesti vaan lapsen järki, joka repii irti tämän alun itsessään olemassa olevaksi momentiksi ilman mitään yhteyttä sen kanssa, joka seuraa. Syy siihen on taaskin siinä, että tahdotaan sovittaa aistillisia käsitteitä Jumalan käsitteeseen. Ajatellaan näet heti jotain taidokkaasti tehtyä esinettä, esim. höyrykonetta tai kelloa, ja tiedetään varmuudella, että joku mestari on ne rakentanut. Sitä paitse tullaan pian vakuutetuksi siitä, että kaikella on syynsä j.n.e. Johtopäätös siitä on se, että maailma kaikkine ihanuuksineen täytyy olla sekin jonkun tekemä, jonkun luoma; tämä joku on tietysti Jumala. Sanalla sanoen, on siis olemassa täydellinen yhtälö kellosepän ja Jumalan välillä. Hän, Jumala, kelloseppä, on luonut koneiston ja pannut sen käymään, ja nyt käy se — hänen valvontansa alla."

"Tämä tieto jumalasta ja sitä vastaava oppi on syntynyt aikana, jolloin ei ollut mitään aavistusta elävästä luonnosta yhtenäisenä ilmiönä; aikana, jolloin ei tunnettu aggregati-muotojen suhteita, jolloin ei ollut sitä mitä nyt on: luonnontiedettä. Tuota oppia voikin hyvällä omallatunnolla puolustaa ainoastaan se, joka ei tätä tiedettä tunne."

"Sillä eikö ole ilmeistä, että on olemassa tätä meidän kysymystämme aivan varmasti ratkaiseva ero kellokoneiston ja luonnon välillä. Kellossa on pääasia mekaaninen liike, ainakin sen tarkoitukseen nähden, ja itse koneisto on muuttumaton, sittenkun se kerran luotiin, ja tämä taas tarvitsi varman, rajoitetun ajan valmistuakseen. Kello ei kuitenkaan synnytä mitään uusia tuloksia itsestään, vaan ainoastaan liikkuu, käy, ja on huomenna sama kuin tänäänkin. Luonnossa taas on liikunta vaan keino, ell'ei tahdo otaksua, että Jumala tahtoo leikitellä. Näemme muunnoksia, tuloksia, ja kaikki viittaa siihen, että tämä tuloksien aikaansaaminen on sen tarkoitus, joskaan ei viimeinen. Voisihan kyllä ajatella, että itse koneiston valmistamiseen tarvittiin määrätty aika (esim. 6 päivää tai 6 miljoonaa vuotta); mutta jo tässä väittää luonnontiede vastaan — koska on selvää, että itse koneistossakin tapahtuu muutoksia vielä meidänkin aikanamme. Sekin, että muka eläimetkin luotiin muutamien päivien kuluessa ja sitten sikisivät itsestään, on kovin mielivaltaista. Sillä kuinka voimme olettaa, että ensimmäinen pari oli tuloksena yhdestä syystä ja seuraavat jostain toisesta? Ja mitä merkitsee se, että eläin sikiää, ell'ei sikiäminen ole sen voiman toimintaa, joka synnyttää, luopi eläimen aineesta? Mutta tämä voima on kai muuttumaton, koska sen tuloskin on muuttumaton?"

"Voisi myöskin esittää esimerkeiksi geoloogiset aikakaudet ja sanoa, että ne vastaavat alkua (esim. kun niitä on kuusi); mutta missä on sanottu, että geolooginen revolutsiooni on mikään yhtäkkinen mullistus tai paukaus; on pikemminkin selvää, että sekin on pitkällistä työtä — jatkuvaa luomista — eikä eläinten ilmaantuminen yhtenä aikakautena ole yhden päivän työ enemmän kuin oli päivän työ erottaa maa taivaasta."

"Ei siis ollenkaan riitä ruveta selittelemään Mooseksen kirjaa (tieteen, geologian vuoksi) niin, että nuo 6 päivää eivät merkitse päiviä tavallisessa merkityksessä, vaan että niillä on vaan symboolinen merkitys. On myöskin myönnettävä, että samalla kun luominen ei ole kuuden päivän työtä, vaan ainakin joku epämääräinen ja hyvin pitkä ajanjakso, samalla on myöskin olemassa se mahdollisuus, että tämä luomistyö ei ole vieläkään päättynyt — joka mahdollisuus muuttuu täydelliseksi varmuudeksi, kun tieteen valossa vertailee sitä, joka tätä nykyä tapahtuu maanpallolla, siihen, joka siinä ennen tapahtui. — On kai otaksuttava, että esim. elimellinen maailma, useita kertoja luotu ja taas hävitetty, ennen muinoin syntyi samoista voimista kuin tähänkin aikaan, ja samalla tai melkein samalla tavalla. No niin, voidaanko siis käsittää sana ajanjakso (geolooginen ajanjakso) siinä tarkotuksessa kuin olisi kysymys jostain äkkinäisestä ja nopeasta tapahtumasta, jostain jyrinästä ja jonkun tulkoon-sanan kaiusta? Eikö ole jo pikemminkin otaksuttava, että nämä tulokset ovat syntyneet sellaisissa tilaisuuksissa tavallisesti vaikuttavista luonnonvoimista, vähä vähältä ja varmasti, eikä ihmeen kautta puhaltamalla henkeä nenään tai kylkiluita katkomalla. — Kuinka nyt tuumittaneekin, niin syntyy siitä aina toisellainen luomistyö, minkä alaiseksi luonto joutui, kuin tuo raamatullinen, joka näyttää paljoa enemmän silmänkääntäjän tempulta kuin todelliselta tapahtumalta luonnossa — joka viimemainittu se kuitenkin tahtoo olla, ell'ei tahdo olla mitään muuta kuin — taru — anteeksi: jumalaistaru!"

Henki ja aine.

"Jonkunlaista valtaa lienee toki myönnettävä hengelle aineessakin — jos jumala on henki. Tavallisesti pannaan henki luontoa vastaan, ja päinvastoin, ja nyt julistetaan toinen pyhäksi ja toinen epäpyhäksi. Mutta millä perusteella on luonto epäpyhä? Puhtaalle on kaikki puhdasta. Eikä minun mielestäni Jumalata sillä ylistetä ja kiitetä, että hänen töitään halvennetaan. Vai mitä muuta tehdään, kun ihminen julistetaan kaikista kurjimmaksi olennoksi? 'Ei palastakaan puhdasta lihaa ole ruumiissani', lausuttiin eräässä rukouskokouksessa, jossa äsken kävin."

Pantheismi.