Elinkysymysten yhtenäisyydestä.
Elinkysymysten yhtenäisyydestä ja toisistaan riippuvaisuudesta kirjoittaa hän muistoon:
"Tavallisesti tapahtuu niin, että me istahdamme jollekin tiedonpuun monista oksista ja nakerramme sen pala palalta ihan paljaaksi; ja niin me tulemme johonkin varmaan johtopäätökseen. Ja jos me ummistamme silmämme kaikilta muilta tieteen haaroilta, niin luulemme olevamme kauhean suuria sankareja ja hosumme ympärillemme vitsoilla, jotka tietysti ovat otetut siitä oksasta, joka on meidän. Mutta se on juuri tämä ilmiö, jota jokapäiväisyytensä vuoksi voidaan kutsua inhimilliseksi lyhytnäköisyydeksi. Se ei oikeastaan ole lyhytnäköisyyttä, vaan silmien sulkemista pelästymisen tähden."
Jumalan suuruudesta.
"Johtui mieleeni seuraava: Ajattele ylevä alppimaisema, ihmeen ihana laakso vihreine niittyineen jyrkkien vuorenseinien välillä, joiden rinteillä kasvaa somia lehtoja ja niiden välitse metsäpuroja syöksyy syvyyteen, ja perällä lumihuippu, jota aamuauringon ensimmäiset säteet valelevat lempeällä ruusunpunallaan, joka vähitellen vaihtuu kullan keltaiseksi. Ja nyt astuvat hauskan alppimajan asukkaat esiin ja pitävät aamurukouksensa varhaisen aamun raittiissa ilmassa. He veisaavat virren ja paimen puhaltaa hartautta huokuvan sävelen alppitorvellaan. Ja rukoukseen ja lauluun vastaavat vuoriseinät juhlallisen amenen. Se on jumalallisen kaunista todellisuudessa, se on suuremmoista! — Mutta katselehan sitä korkeudesta, esim. ylhäältä ilmameren pinnalta, niin että näet puolen maanpalloa ja monen tuhannen muun paikan ja esineen joukossa myöskin tämän alppilaakson. Miten on nyt tuon suuremmoisuuden laita? Kuinka pieneltä se nyt näyttääkään, kun vertaat sitä kokonaisuuteen! Kuinka pieneltä näyttää kokonainen maanosakin! Voidaan tutulta seudulta valita yksi paikka ja ajatella sen suurenmoisia yksityiskohtia, ja sitten toinen ja taas toinen j.n.e. Suurin mahdollinen määrä tätä lajia on kai enin jumalallista, ja näin saamme käsityksen siitä, kuinka Jumala katselee esiintyjiä alhaalla maan näyttämöllä. Hän ei koske sitä — heillä on ankarat lait, jotka liikuttavat heitä eteenpäin — hän vaan katselee ja nauttii. Jos he rukouksissaan alppilaaksossa anovat päiväpaistetta ja rauhaa maahan, niin hän kyllä sen näkee ja kuulee — mutta nuo rukoukset ovat täysin tehottomat hänen laitoksiinsa nähden, jotka kulkevat laillista kulkuaan. Ajattele toki ihminen; kuka oli se, joka tuolla tavalla katseli alas maahan — se oli henki, se oli oma henkesi jumalallisena hetkenä, se oli Jumala."
On erotus.
"On erotus hartauden ja hartauden välillä, tunteen ja tunteen. Minäkin olen ollut liikutettu ilosta ja onnesta tietäessäni avanneeni sydämmeni ja puhdistaneeni sen Jumalan kasvojen edessä ja hänen avullaan — esim. ensi kertaa ripille mennessäni. Olen sittemminkin taas astunut Jumalan alttarin eteen uskomatta enää vanhalla tavalla — ja olen taas vavissut onnesta tietäessäni omaavani puhtaan sydämmen — ehkä täynnä heikkoutta ja syntiä, jotka kuitenkaan eivät ole lisääntyneet suuruudessa ja voimassa kääntymiseni jälkeen, jos sitä tahtoo sillä nimellä nimittää. Mutta laitani oli silloin nykyisyyteen verraten, niinkuin on kuulla mainiota soittoa ulkoa sen sijaan että istuu sisällä konserttisalissa."
Yhdestoista käsky.
"Työ on itse hyve ja synnyttää muita hyveitä sekä taistelee paheita vastaan; jota vastoin laiskuus synnyttää paheita. Mutta Mooseksen kymmenissä käskyissä ei ole siitä mitään mainittu. Etelän lapset ovat laiskoja. Olisi hyvin tarpeellista piirtää tauluihin yhdestoista käsky: 'Ei sinun pidä laiskotteleman'."
Aavistuksia Darwinismista.