* * * * *
Ja kuitenkin oli hän jo tällä lyhyellä Ameriikassa oloajallaan ehtinyt tekaista keksinnönkin. Kemiallisessa opetustoimessaan joutui Soldan itsekin tekemään kokeita tällä alalla, eikä aikaakaan, kun hän keskellä filosoofisia, korkealle tähtääviä mietteitään sielun kuolemattomuudesta, uskosta ja totuudesta hämmästyttää päiväkirjansa selailijaa seuraavalla ilmoituksella:
"Olen tehnyt kokeita haihduttamalla maitoa sokerin ja gummin avulla — hyvä taito merimatkoja varten."
"200 Cub. centm. tuoretta maitoa, pari tippaa NaOCO2 liuosta; 2 1/2 gr. gumm. arab. (liuosta), 20 gr. sokerijauhoa — näkyy vastaavan hyvin, — lakataan, kun kaikki on melkein kuivaa — sekotetaan veteen, hämmennetään."
Tarkempia tietoja tästä hänen harrastustensa odottamattomasta esineestä tapaamme samaan aikaan alkaneessa kirjevaihdossa Rich. Smithin kanssa. Heinäkuun 28 p:nä 1851 päiväämässään kirjeessä kertoo hän joku aika sitten sattumalta saaneensa nähdä Englannissa valmistetun tuotteen kuivattua maitoa, joka oli suljettu ilmaa pitävään tina-astiaan ja josta veteen sekoitettuna tuli maitoa. Teos oli jotenkin ala-arvoista, mutta itse kysymys maidon kuivaamisesta oli hänestä hauska. Hän otti sen kotiinsa ja alkoi kohta kokeilla samallaisen teoksen aikaansaamiseksi omalla tavallaan. Ennen pitkää eli noin parin kuukauden kuluttua onnistuikin hänen keksiä metoodi ja valmistaa apparaatti, joiden avulla hän taisi valmistaa maitokakkua, joka täydellisesti vastasi tarkoitustaan. Koettaakseen sitä käytännössä antoi hän sitä eräälle kapteeni Huntille merimatkoilla käytettäväksi ja sai tältä sittemmin kiittävät arvostelut. Soldanin maidolla oli kapteenin mielestä paljoa paremmat ominaisuudet kuin englantilaisella, jota hän myöskin oli koettanut. Itse oli Soldan huomannut sen säilyttävän tuoreutensa useita viikkoja avonaisessakin astiassa, mutta iimanpitävästi sulettuna luulee hän sen pysyvän vuosia. Hinta voisi olla melkoista halvempi kuin englantilaisen teoksen.
Keksintö oli siis valmis ja kysymys oli nyt saada se käytännössä toteutetuksi. Vaan se puoli asiasta ei ollutkaan yhtä näppärästi suoritettavissa. Vasta seuraavana vuonna voi hän ruveta sitä puolta asiasta hommaamaan, muutettuaan New-Yorkiin asumaan.
* * * * *
Heinäkuussa lähti Soldan Cambridgestä ja lähti yhtä kyllästyneenä ja pettyneenä kuin Newarkistakin, sillä Cambridgessäkin oli hän joutunut melkein samanlaisen kohtelun alaiseksi kuin Newarkissa. Hänen esimiehensä professori Horsford käytti hyväkseen suomalaisen herkkäuskoisuutta ja hyväsydämmisyyttä ja sai hänet houkutelluksi luopumaan osasta pientä palkkaansa, estäen hänet siten tekemästä maitokokeitaan siinä määrin kuin olisi tahtonut. — "Horsford on roisto!" — Se oli hänen arvostelunsa miehestä, sitä katkerampi kun hänelle ei mikään ollut vastenmielisempää kuin pakko olla varoillaan ihmisiä kohtaan. Todellisella ilolla jätti hän sen vuoksi Cambridgen ja lähti ystävänsä Ludvig Koeppenin kanssa kävelyretkelle lähellä olevaan White Mountainsin vuoristoon.
Retki ihanissa seuduissa oli erinomaisen virkistävä ja herätti se Soldanissa taas eloon kauvan kadoksissa olleet taiteilijataipumukset. Hän matkallaan piirusteli luonnossa ja maalasi sitten New-Yorkiin tultuaan tekemiensä luonnoksien mukaan öljyväri-taulujakin, tullen siihen iloiseen huomioon, että "hänellä näkyy olevan oikea taipumus maisemamaalaukseen."
Jalkamatkan päätyttyä asettui Soldan Concorden kaupunkiin Newhampshiren valtiossa, jonne oli saanut kutsut tulla loppukesää viettämään erään Joseph Elan luo, joka oli ollut hänen oppilaitaan Cambridgessä ja nyt tarjosi hänelle tilaisuutta jatkamaan maitokokeita luonaan. Tuskin oli Soldan kuitenkaan päässyt asettumaan nuoren ystävänsä luo, kun tämä sairastui äkillisesti ja kuoli muutaman viikon kuluttua. Suurella kaipauksella puhuu Soldan Elasta päiväkirjassaan: "Tässä suoraluontoisessa ja vapaamielisessä nuorukaisessa, se on uskoni, menetti Ameriikka voimakkaan totuuden sankarin. 23 vuotias, mutta kypsynyt kuin vähintäin 33 vuotias. Voimakkain yhdyssiteeni tämän kaupungin kanssa." Soldan jäi kuitenkin lukukauden loppuun saakka Concordeen, ruveten pelkästä hyväntahtoisuudesta opettajaksi siellä olevaan naiskouluun, jonka johtaja oli Elan täti ja joka ilman Soldanin apua olisi ollut pakoitettu opettajan puutteessa lakkaamaan.