— — "Olen tyytyväinen tähän uuteen elämänuraani. Enhän tosin voi olla aivan innostunut tähän alinomaiseen samoilemiseen, mutta minä ajattelin ja ajattelen vieläkin, että tarvitsin tätä puhaltaakseni uutta elämää ja uusia voimia itseeni. Toimeentuloni on hyvä kyllä eikä mikään estä minua parantamasta sitä vastaisuudessa. Ei täällä ole työn puutetta sille, joka tahtoo ja voi tehdä sitä. Ja minä viisastun vuosi vuodelta sikäli, että opin antamaan arvoa työn merkitykselle ja kunnialle. Elämäni oli toki liiaksi haaveellista ennen. Totinen elämä ei lopulta kuitenkaan ime voimaansa usvaisista unelmista, — vaan tarvitsee tunkea juurensa elävään todellisuuteen. Olen tyytyväinen, sisällisesti oikein onnellinen sen johdosta, miten asiat ovat kehittyneet. En luule, että olisin voinut saada sopusointuun sairaloisesti levotonta ja intoilevaa henkeäni — ell'en olisi tuona merkillisenä hetkenä syöksynyt myrskyiseen mereen: ei se ainakaan olisi tapahtunut ajoissa. Tekoni kautta onnistui minun saada aika odottamaan itseäni, Matti-Myöhäistä; ja minä toivon — olevani pelastettu. — Toisaalta ei haaveilu ollut ainoastaan unta, ei ainoastaan harhaluuloa; siinä oli paljon, vaikkakin vääristynyttä todellisuutta, ainakin sen verran kuin tarvitaan sen terveellisen tasapainon saavuttamiseksi, joka oli kerran tuleva. Elämä on minulle kallis ja pyhä vielä ja on semmoisena pysyvä, ihmiselämä nimittäin." —
Lopetettuaan kartoittamistyönsä Pottsvillen kaivosseudussa siirtyi Soldan talveksi Bostoniin valmistaakseen ne kartat, joihin hän oli tehnyt mittauksia kesän kuluessa. Mitä hän muuta siellä toimitti, siitä ei ole mitään muistiinpanoja säilynyt. Että hän taas oli päässyt rakkaaseen filosofiaansa, sitä todistavat hänen muistikirjassaan tavattavat mietteet. Suurin osa ajasta näyttää kuitenkin kuluneen karttatyöhön.
Seuraavana kevännä (1853) on hän taas samoilla seuduilla kuin edellisenäkin ja samoissa toimissa, yhä Rogersin palveluksessa, jolta hän ystävänsä Smithin toimesta nyt lienee saanut hiukan paremman palkan kuin edellisenä vuonna. Rogers oli näet tietysti niinkuin melkein kaikki muutkin ameriikkalaiset, joiden kanssa Soldan tuli asioihin, koettanut käyttää hänen hyväntahtoisuuttaan edukseen sälyttämällä hänen niskoilleen työtä enemmän kuin oli sovittukaan. Smith kehoittaa Soldania tekemään kirjallista kontrahtia — millä menestyksellä, ei käy selville.
Oltuaan ensin kolme viikkoa Schylkill-joen lähellä olevan Phoenixvillen lyijy- ja kuparikaivosseudussa, valmisti hän siitä kartan, joka heti valmistuttuaan sai kunnian joutua suureen New-Yorkin kristallipalatsissa olleeseen näyttelyyn. Työskenneltyään Hatzletonin hiiliseudussa yhden kuukauden siirtyi hän Susquehannah-joen varrella olevaan Vilkesbarreen, jossa mitä ihanimman luonnon helmassa viipyi heinäkuusta lokakuuhun.
Kun kartoittamistyö siellä oli loppunut, vei Soldan joukkonsa, johon paitse ennen mainituita Henry ja Benjamin Klineä kuului vielä kaksi muuta apulaista ja yksi hevonen, aution seudun läpi Haztletonista Cliftonin kylään, jossa hän heistä erosi. Cliftonissa piirusti hän vielä joukon maisemaluonnoksia geoloogista kertomusta varten mittaamistaan seuduista ja matkusti sitten lokakuun lopussa (1853) Filadelfiaan ja sieltä New-Yorkiin.
Hän oli päättänyt jättää maanmittaustyön, osaksi siitä syystä, että oli sen vaivaloisuuksiin kyllästynyt, osaksi sen vuoksi, että työn paljous oli estänyt häntä omistamasta mitään aikaa geologisiin tutkimuksiin puhtaasti tieteelliseltä kannalta, niinkuin oli toivonut. Ja vilkas ja vaihteleva kun oli, väikkyi hänen mielessään jo taas halu henkisiin harrastuksiin ja muihin toimiin, jotka pitäisivät sydämmen ja sielun reippaina ja eloisina.
Sillä se oli tuo henkinen, aatteellinen puoli elämästä, jota hän aina koki hoitaa ja vaalia. Halu siihen pakotti hänet muuttamaan suuntaa, niinpiankun joku alotettu ura uhkasi viedä — rahapajaan. Siihen, aineellisiin etuihin, olisi topograafin toimikin ehdottomasti vienyt, sillä kilpailu kenen muun kanssa tahansa silläkin alalla olisi hänelle ollut ylen helppo. Ystävät, etupäässä Smith, eivät lakanneet puhaltamasta tuulta purjeisiin, niinpiankun hän ne levitti, mutta Soldanin elämänpurren peräsimessä oli toiset voimat.
14.
Viimeiset vuodet Ameriikassa.
Tohtori Enderlinin perheessä New-Yorkissa. — Myy maitopatenttinsa. — Kesän vietto George-järvellä. — "The Geology of Pennsylvania." — Asettuu Pottsvilleen. — Naimapuuhia. — Aarniometsissä. — Saa kutsun palata Suomeen. — Loppuvaikutus Ameriikasta.