Marraskuussa 1853 saapui Soldan New-Yorkiin ja asettui asumaan entiseen paikkaansa Enderlinillä, nauttien kauvan kaivatuista mukavuuksista ystävällisen perheen helmassa. Hänen päätyönään talven kuluessa oli karttain piirustaminen kesällä tehtyjen piirustusten mukaan ja sivutöikseen sai hän tekemistä maitopatenttinsa kanssa.
Niinkuin on jo mainittu, oli se hänen lähtiessään maanmittaustöihin Pennsylvaniaan jäänyt sille kannalle, että Harris & Blatchford hoitaisivat tehdasta ja valmistaisivat tavaraa luovuttamalla neljännen osan voitosta keksijälle. Voittoa ei kuitenkaan liene tullut sanottavasti jaettavaksi, koska tuli puhe yhtiön liikkeen lakkauttamisesta. Sopimuksen nojalla, joka sisälsi pykälän siitä, että patentti siirtyisi takaisin Soldanille, ell'ei yhtiö voisi sitä hyväkseen käyttää, alkoi hän etsiä uusia yhtiömiehiä. Syy ei näet ollut keksinnössä, vaan sen käyttäjissä. Blatchfordin johtama tehdas ei ollut voinut panna käytäntöön mitä vaadittiin ja niin oli tuote tullut huonoa. Soldan huomasi kyllä vian, mutta kun hänellä oli ollut rettelöitä ja ikävyyksiä yhtiömiestensä kanssa, ei hän suostunut sitä ilmaisemaan, ennenkun suhde oli uudesta järjestetty. Monien keskustelujen ja sovittelujen jälkeen ratkaistiin asia viimein siten, että entinen yhtiö lakkasi ja Soldan möi koko keksintönsä entisille yhtiömiehilleen. Summa, minkä hän siitä sai, oli 4,000 dollaria. Kauppasopimus sisälsi muun ohessa sitoumuksen, ett'ei Soldan millään tavalla toimisi maidon valmistamisen alalla, niin kauvan kun keksintö olisi ostajain tai heidän oikeudenomistajainsa hallussa.
Se oli siis Soldanin hyöty keksinnöstä, josta myöhemmin lienee kehittynyt miljoonaliike. Paitse sitä, että hän oli siihen uhrannut aikaa parisen vuotta, oli hänellä ollut suoranaisia kustannuksiakin kokeiden teosta, patentin hankkimisesta y.m. Myöhemmin näkyy hän kauppojaan katuneen ja arvelee kerran eräässä muistiinpanossaan Suomeen palattuaan, että hänestä minä päivänä tahansa voisi tulia rikas mies, jos keksintö vielä olisi hänen käytettävänään.
Myydessään piti hän kuitenkin kauppaa edullisena ja oli iloinen siitä, että saamansa rahat — suuri summa kyllä hänen siihenastisiin pääomiinsa nähden — sallivat hänen maksaa vanhat velkansa ja elää joitakuita vuosia leipähuolista vapaana. Ruotsalaiset ystävät, Langell, Hedlund y.m. saivat nyt takaisin sen vähän, mikä heiltä oli liiennyt Soldanin Ameriikkaan lähtiessä. Silloin hänelle myöskin pisti päähän suorittaa velkansa Venäjän valtiolle ja aikoi hän jo lähteä viemään sitä Venäjän lähettiläälle Washingtoniin, kun Smith sai hänet tästä tuumasta luopumaan, arvatenkin sillä syyliä, että rahat, jos ne, mikä ei ollut luultavaa, otettaisiinkin vastaan, eivät varmaankaan kilahtaisi sen kirstun pohjaan, jonne olivat aijotut.
Innostuneena tästä hyvästä tuloksesta ja kun hän nyt rahakkaana miehenä voi käyttää aikaansa mihin tahtoi, ryhtyi Soldan miettimään uusia keksintöjä. Koko talven 1854 teki hän kokeita koneita varten, joiden avulla voisi valmistaa muitakin säilykkeitä kuin kuivattua maitoa. Kokeissaan hän näkyy joutuneenkin niin pitkälle, että sai patentin jonkinlaiselle kuivauskoneelle, jonka avulla voisi säilyttää m.m. hedelmiä. Keksintö ei kuitenkaan näy oikein onnistuneen, koska se jäi siihen, sittenkun se varmaankin oli niellyt sievosia summia. Keksijällä oli näet työssään kaksi apulaistakin, eräs ruotsalainen Svederus ja toinen muuan merimies Fonselius Oulusta, joka oli karannut laivastaan ja joutunut suureen puutteeseen, kunnes Soldan otti häntä auttaakseen. Näistä keksinnöistään sanoo hän eräässä kirjeessään: "Tein yrityksen ameriikkalaisella tavalla vuolla kultaa veitsellä vielä kerran, mutta en onnistunut. Tuo ala on liika epävarma rehelliselle muukalaiselle." Sen jälkeen ei hän enää esiinnykään tällä alalla ja päättyy sankarimme keksijäkausi tähän. Olkoon kuitenkin vielä mainittu, että hän muistiinpanojensa mukaan sanoo 16 p:nä helmikuuta 1857 keksineensä konkaavin peilin määrätyn pinnan valaisemista varten ja (17 p. maalisk. 1857) työskennelleensä Niagarapumpun keksimiseksi. Myöskin sanoo hän keksineensä keinon matkia tähtien loistetta — mitä ne kaikki sitten lienevät olleetkaan.
Kesän tultua pudisti hän kaupungin pölyn jaloistaan ja lähti taas hengittämään raitista maaseudun ilmaa, ei kuitenkaan työmiehenä, vaan huvimatkailijana. Hän suuntasi kulkunsa ihanan, Cooperin romaaneista kuuluisan George-järven rannalle ja vietti siellä hauskoja hetkiä, niinkuin ennen Ringerikessä. Hänen ystävänsä Porter, joka asui Providencessa ja jota Soldan tuontuostakin tapasi, tuli häntä sinne tervehtimään. "Me haaveilimme yhdessä, soutelimme, uimme, kalastimme, piirustelimme ja makasimme pari yötä järven rannalla Norrovsissa." Omiksi huvikseen mittaili Soldan järven rantoja ja maita sen ympärillä ja valmisti sitten seudusta matkailijakartan, johon on liitetty muutamia historiallisia tietojakin George-järven ympärillä tapahtuneista taisteluista sataluvulla. Kartan piirsi hän itse kiveen ja julkaisi sen omalla kustannuksellaan, myytäväksi m.m. George-järven laivoilla, mutta ei näy sekään affääri liioin leiville lyöneen.
Toinenkin kartta Ameriikassa kantaa Soldanin tai oikeastaan Dalsonin nimeä. Se on Rogersin johdolla tehty suuri ja komea geolooginen ja topograafinen kartta Pennsylvanian kivihiilimaista ja mainitaan sen valmistamisessa apuna olleiden kolmen topografisen assistentin joukossa myöskin A. Dalson. Sitä paitse piirsi hän tämän erinomaisen hienon, paljotöisen ja monivärisen kartan siihen lopulliseen kuntoon, josta se sitten kivelle siirrettynä ilmestyi painosta v. 1858. Tämä hänen suuri työnsä, josta hän itse vaan ohimennen puhuu, sai ansaitun kiitoslauseen sen suuren teoksen esipuheessa, jonka Rogers julkaisi karttaa selvittäväksi tekstiksi. Tässä teoksessa, jonka nimi on "The Geology of Pennsylvania Governament Surrey, by Henry Darvin Rogers, State geologista" ja jota ilmestyi kaksi jättiläisnidosta yhteensä 2,000 sivulla, on useita piirroksia Soldanilta. Ei ole siis vähäinen se osa, joka tällä kaukaisen, pienen Suomen pojalla oli tällä erikoisalalla suuren lännen viljelykselle voittamisessa.
Keskipaikoilla syyskuuta palasi Soldan taas New-Yorkiin, jonne hän joutui juuri ystävänsä tohtori Enderlinin hautajaisiin. Perheenisän kuoltuakin jäi hän perheeseen ja asui lesken luona vuoden loppuun. Tämä aika näkyy olleen huoletonta ja onnellista ja kulutti hän sen, yhä kapitalistina eläen, harjoitellen lempitöitään lueskelemista, maalausta, kokeilemista, soittoa ja filosoofista mietiskelyä.
Alkupuolella vuotta 1855 Enderlinin leski kuitenkin palasi takaisin Eurooppaan ja kun Soldan silloin kadotti tämän kotinsa, jätti hänkin markkinatouhuisen New-Yorkin ja asettui Pottsvilleen, joka oli kaunis vuorikaupunki ja seutu muutenkin hänelle tuttu edellisten vuosien maanmittaustöistä. Hän avasi siellä oman liikkeensä, joka tapahtui hänen oman kertomuksensa mukaan seuraavalla tavalla: hän maalasi kyltin, jossa oli hänen nimensä ja tiedonanto siitä, että hän oli vuori- ja siviili-insinööri, naulasi kyltin ovensa päälle, ja niin oli hän valmis. Toverina tässä toimessa, jossa hän muuten oli oma herransa, oli hänellä ennen mainittu mr. Poole, joka oli ollut hänen apunaan maanmittaustöissä v. 1853. Poole oli hänkin keksijä, oli rakentanut jonkunlaiset yksiharmooniset urut. He ajattelivat samalla tavalla elämän pääkysymyksissä, ymmärsivät toisensa hyvin ja näkyivät viihtyneen toistensa seurassa. Heillä oli oma pieni talonsa puutarhoineen, oli neekeripoika palvelijana ja kaiken tämän komeuden huippuna — oma hevonen. Pottsville oli sitten Soldanin pääkortteerina siksi, kunnes hän lähti Ameriikasta.
Työtä näyttää ilmaantuneen runsaasti, sillä puute tietopuolisesti sivistyneistä insinööreistä oli siihen aikaan tavattoman suuri Ameriikassa. Hänen taitoaan käyttivät varsinkin rautatieyhtiöt uusia linjoja tutkittaessa, toisin ajoin toimitti hän geoloogisia tutkimuksia ja suoritti nämä tehtävänsä niin hyvin, että Smithin mielestä, erään hänen kirjeensä mukaan, Soldanille tarjottaisiin suuria summia, jos hänen taitojensa perille kerran oikein päästäisiin. Soldanilla itsellään ei niistä kuitenkaan ollut suurta iloa, ne kun estivät häntä hänen filosoofisissa mietteissään ja kun hän niitä teki pääasiassa vaan terveydellisistä syistä, saadakseen olla ulko-ilmassa.