Kotia kohti.
Uudelleen Atlannin yli. — Uuden ajan airueita. — Saapuu
Düsseldorfiin ja tapaa sisarensa. — Uutisia Suomesta. — Huviretki
Sveitsiin. — Asettuu Gööteporiin. — Hedlund, Rydberg ja Meijerberg.
— Tapaa Cygnæuksen. — Kysymys Cygnæuksen siirtymisestä Ruotsiin, —
Kirjoittaa kirjasen "Valokaasusta ja sen käyttämisestä". — Keksintö
kaasun käyttämisestä keittiöissä. — Armohakemus. — Tulo Turkuun. —
Helsingissä. — Tapaa äitinsä Uuraassa. — Itkin kuin pieni lapsi. —
Vanha koti Lappeenrannassa. — Tanssiaiset.
Erääsen piirustusvihkoonsa v:lta 1858 on Soldan kuvannut höyrylaivan, sen alla on myöhemmin kirjoitetut sanat: Ariel, jolla pappa keväällä 1858 palasi Ameriikasta.
Matka Atlantin yli kävi nyt paljoa nopeammin kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta hauskempi se tuskin lienee ollut. Sillä joskaan maanpaossa vietetyt vuodet eivät olleet häntä murtaneet, olivat ne kuitenkin häntä melkoisesti muuttaneet. Hän ei ollut enää tuo uskoa, intoa ja toiveita täynnä oleva nuori mies, joka Veljesten kannelta tähysteli luvattua maata. Hänen Sturm und Dranginsa, hänen kuohuntakautensa oli päättynyt Pariisissa, hänen matkavuotensa olivat nyt lopussa ja hän oli laskemassa siihen satamaan, jossa totinen työaika ja varsinainen vaikutusala miestä odottaa. Tämän vaikutusalan epätietoisuus ja terveyden tilan epävarmuus teki kuitenkin, ett'ei ilo päästä kotimaahan kuitenkaan oikein sille ilolle tuntunut, miksi hän sitä aikaisemmin oli kuvaillut.
Matkaltaan Eurooppaan ei Soldan ole jättänyt mitään sanallisia muistiinpanoja, ainoastaan kuvallisia. Näyttää kuitenkin siltä kuin vastamainitussa piirustusvihkossa oleva toinen kuva, samoinkuin muutamat muutkin samanlaiset, kuva tyynesti aaltoilevasta Atlantista pienine pinnalla liikkuvine virilaineineen, olisi vertauskuva jonkunlainen hänen mielentilastaan tällä matkalla tai ainakin niistä hetkistä, joina hän sen piirsi, vertauskuva pohjaltaan syvästi, joskin tasaisesti aaltoilevasta rinnasta, jonka tunteet ovat oppineet jo talttumaan, joskin ne mielen kalvoa karhentavatkin. On tuskin satunnaista, että hän sellaisen aiheen valitsi ja sen niin huolellisesti esitti. Piirustus on New Foundlannin matalikolta 19 p:ltä toukokuuta, samoilta paikoilta, joilla hän tulomatkallaan turskia pyysi. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa onkimiseen. Lakkaamatta pyörivät laivan rattaat ja perintakainen tuuli puhalsi. Ei ollut nyt vastusta vastatuulista.
Ajat olivat muuttuneet, suuret mullistukset suoritetut. Jos purjelaiva Veljekset, joka viipyi kaksi kuukautta matkalla, edusti entisyyttä, niin oli höyrylaiva Ariel tavallaan uuden ajan edusmies kulkiessaan kahdessa viikossa saman matkan.
Ja uuden ajan airut oli tavallaan Soldan itsekin ainakin Suomelle. Häntä kantoi kotimaahansa juuri se uuden ajan aalto, joka 60-luvun alkupuolella toi tänne niin suuremmoista edistystä kaikilla aloilla, ei ainoastaan henkisellä ja valtiollisella, mutta myöskin aineellisella rautateineen, uusine höyrylaivoineen ja kaikenpuolisine teknillisine harrastuksineen. Niihin tiesi Soldankin tulevansa osaa ottamaan, vaikkeivät yksityiskohdat vielä olleetkaan selvillä. Mutta sen hän varmaankin ymmärsi, että hänen nyt oli tilaisuus näyttää, mihin kelpaisi.
Toukokuun 24 p:nä saapui Ariel Southamptoniin ja 29 p:nä Havreen, jotenka siis ylimeno, laivan lähdettyä New-Yorkista 15 p:nä, oli suoritettu 15 päivässä. Havresta jatkoi se matkaansa Bremeniin saapuen sinne toukok. 31 p:nä, josta Soldan kohta riensi Düsseldorfiin tapaamaan sisartaan Augustaa. Valitettavasti ei tästä kohtauksesta ole säilynyt muuta kuin huudahdus: "klo 9 tuli Augusta!" — hotelliin, jossa oli päätetty yhtyä — ja lyhyitä muistiinpanoja siitä, että he söivät yhdessä päivällistä ja tekivät sitten kävelyretken Reinin rantoja pitkin. Mutta niinpiankun kotimaastaan kauvan poissa ollut on saanut tärkeimmät tiedot äidistä ja sisarista ja sukulaisista, alkaa hän tiedustella vuosien vanhoja tapahtumia ja saa niitä sikin sokin vastauksiksi kysymyksiinsä ja sen mukaan mitä sisarelle johtuu mieleen uteliaasti kuuntelevalle kerrottavaksi. Puhukoon ote muistikirjasta mitä hän sai tietää:
1850 Castrénin häät Nathalia Tengströmin kanssa. 1850 Riippusilta Imatran yli. 1851 Perintöruhtinaan matka Helsinkiin. Lääket. Prof. Ilmoni k. 1856 lavantautiin. R. ja L. kunniamerkkejä. 1856 ja 57 oli katovuosi Suomessa. Hedlund ja Arvidsson rahankeräyksen hätää kärsiville, 32 tuhatta Rtl. Ferdinand Wright (ruvennut) maalariksi. 1850 k. Suometar.
Kuinka hyvin nuo muutamat korret, joita hän ahnaasti hamuillen haukkaa pahimman, kauvan kärsimiänsä nälän sammuttamiseksi kuvaavat kohtausta veljen ja sisaren välillä! Ja kuinka liikuttavaa on, että hän ne, joista muutamat ovat jo toista kymmenen vuoden vanhoja, kirjoittaa muistoon kuin suuret tapahtumat. Jotkut niistä viittaavat kylläkin merkillisiin ja aikaa kuvaaviin tapahtumiin kotimaassa: nälkävuosiin, Suomettaren lakkautukseen, perintöruhtinaan käyntiin.