Peläten, ett'ei kehittymätön lukija osaisi katsella kuvia s.o. selittää niitä, tulisi häntä siihen opettaa siten, että kuvat kehittyisivät helposti tajuttavista vaikeampiin. Luonnonhistoriallisissa kertomuksissa voisi esim. alkaa kotieläimillä, hevosella tai lehmällä, ja niistä vähitellen siirtyä oudompiin ulkomaalaisiin.
Tällainen kansan kuvakirja tulisi hänen uskoakseen vaikuttamaan paljon hyvää, kun ajattelee, missä määrän sivistyneet Robinson Crusoesta alkaen vaikeimpain koneiden käsittämiseen ovat nauttineet hyötyä kuvallisista esityksistä. Se yllyttäisi myöskin lukuhaluun, kun uteliaisuus kehoittaisi selon ottamiseen kuvia selittävästä tekstistä.
Epäilemättä olisi tämä ehdotus korvannut kipeän tarpeen siihen aikaan, jolloin se tehtiin, ja joskin kuvitetun lukemisen tarvetta myöhemmin on tyydytetty, puuttuu meiltä vieläkin Soldanin suunnittelema kansalle aiottu kuvateos. Kenties ajatteli hän, joka jo kauvan oli tuuminut tieteen kansantajuiseksi tekemistä, voivansa itse ryhtyä aatteensa toteuttajaksi. Siihen olisi hänellä tiedemiehenä ja taiteilijana ollut paremmat edellytykset kuin kenelläkään niistä, jotka ovat myöhemmin tällä alalla toimineet. Asia ei kuitenkaan tullut ehdotusta edemmä, yhtä vähän kuin niin monet muutkaan hänen hyvistä aatteistaan. Ehkä ajatteli hän juuri tätä, päästäessään kerran vanhoilla päivillään paperille seuraavan huokauksen: "Tulin Helsinkiin neljänkymmenen vuoden ijällä, varustettuna lämpimällä halulla kaikellaisia yleishyödyllisiä harrastuksia kohtaan, mutta ilman kykyä ottaa johtoa omiin käsiin, kun ymmärtävää kannatusta muiden puolelta puuttui."
Varsinaisena ja näkyvämpänä tuloksena Soldanin matkasta oli 100:n sivun suuruinen, kuvilla varustettu kirjanen "Tervanpoltosta Suomessa ja kuinka se olisi parannettava", joka senaatin toimesta painettiin seuraavana vuonna. Siinä luetellaan ensiksi pääasiallisimmat tervanpolttopaikat maassamme, tehdään selkoa tervan valmistuksen eri asteista: kolomisesta, hakkauksesta ja poltosta, tervan kuletuksesta eri seuduissa sekä maitse että meritse, tervan myynnistä ja hinnoista ja tervan polton kannattavaisuudesta. Se ansio, jota tervanpoltto tuotti, oli jo siihen aikaan niin huono, että tässä teollisuudessa osallisina olleitten päiväpalkka oli keskimäärin 27 kopeekkaa. Köyhyys oli samassa määrin suurempi kuta enemmän tervanpolttoa harjoitettiin maanviljelyksen ja karjanhoidon kustannuksella. Paikotellen, niinkuin Pohjanmaan rantaseuduilla, oli tervanpoltto lopen hävittänyt metsät ja uhkasi tehdä sen niilläkin seuduilla, missä se ei vielä ollut tapahtunut.
Ei kirjoittaja kuitenkaan tahdo ehdottaa tervanpolttoa kiellettäväksi, ainoastaan järkiperäisemmin harjoitettavaksi, niin että myöskin kolottujen puitten pihka käytettäisiin hyväksi ja että etupäässä kannot tervaksi poltettaisiin. Samalla olisi erityisten tervauunien avulla muitakin aineita, niinkuin esim. tärpätti ja hiilet, saatava tuottaviksi. Tekemäinsä laskujen nojalla oli Soldan tullut siihen tulokseen, että tervanpolton alkuperäisyyden takia 1 miljoona ruplaa haihtui savuna ilmaan.
Kirjoittajan loppuehdotus sisälsi seuraavat parannukset: 1) että kolottujen puitten sijasta olisi käytettävä juuria, kantoja ja kaatuneita puita; 2) että kolomista olisi harjoitettava ainoastaan muun metsänhakkuun yhteydessä ja etupäässä pihkan keräämistä varten; 3) että lisätuotteiden (tärpätin, hiilen, potaskan y.m.) saamista varten olisi rakennettava tervauuneja korvaamaan tervahautoja. Kun tervauunien rakentaminen ja käyttäminen vaatii teknillistä taitoa, niin olisi 4) niitä valtion välityksellä perustettava tervaseutuihin ja meren rannoille. Sitä varten olisi valtion toimesta metsähallitukseen asetettava henkilö, joka asiaan perehdyttyään ottaisi tätä uudistusta ajaakseen ja sen käytäntöönpanoa johtaakseen.
Aate, jonka Soldan näin esitti, oli epäilemättä tulevaisuuden aate, vaikka se sillä kertaa jäi vaan ehdotukseen. Varsinkin tuntuu ehdotus pihkan keräämisestä kaadettavaksi tuomituista puista käytännölliseltä. Kannot ja juuret lahovat yhäkin vielä metsissämme mitään hyötyä tuottamatta. Tervanpolton ehkäiseminen valtion metsissä oli siitä kuitenkin seurauksena.
Syynä siihen, ett'eivät nämä ehdotukset metsän teknillisestä jalostamisesta kehittyneet sen pitemmälle, oli kai osalta sekin, ett'ei Soldan itse, niinkuin oli toivonut, päässyt tällä alalla työskentelemään. Niinkuin kohta tulemme näkemään; tarvittiin hänen kykyään tähdellisempiin tehtäviin. Päästyään perille hänen taidoistaan teki näet Langensköld hänestä rahapajan johtajan.
* * * * *
Ennenkun hän tälle alalle antautui, teki Soldan v. 1862 valtion kustannuksella matkan suureen maailmannäyttelyyn Lontoossa tutkiakseen siellä teollisuuden silloista kantaa ja antaakseen havaantojensa nojalla meidän oloihimme soveltuvia ehdotuksia m.m. meilläkin mahdollisesti toimeenpantavista näyttelyistä. Hänen kirjoittamansa kertomuksen konsepti sisältää laajan tutkimuksen maailmannäyttelyjen synnystä ja hyödystä. Sen lisäksi on siinä arvosteluja aineellisen edistyksen ja työtaidon alhaisesta kannasta omassa maassa ja mietteitä syistä siihen. Sattuvasti kuvaavat nämä mietteet silloisia oloja ja näkyy niissä myöskin ensimmäisiä epäilyksiä Soldanin sittemmin niin ankarasti tuomitsemasta hegeliläisestä filosofiasta, jossa hän vanhoilla päivillään näki syyn kaikkeen onnettomuuteen maassamme.