"Miksi on maamme niin köyhä?" kysyy hän. "Onko syy siihen yksinomaan voittamattomissa luonnon-esteissä?"

"Ei", vastaa hän, "syy takapajuisuuteemme niin monella alalla on haettava yksipuolisesti mietiskelevästä tieteellisestä sivistyksestämme. Se on se, joka jarruttaa kaikkia harrastuksiamme kohota nykyajan kannalle ja panna toimeen teknillisiä parannuksia. Tämä meidän toimettomuutemme imee alinomaista mehua kansassa vallitsevasta maailman-katsannosta, joka periaatteellisesti halveksii aineellisen luonnon, aistillisen maailman merkitystä ihmishengelle. Yksinomaisesti uskonnollinen oppi ei tahdo olla missään tekemisissä ruumiillisen elämän kanssa, ell'ei se tapahdu kukistavaan suuntaan. Kirkko katsoo aistillinen maailman enemmän tai vähemmän syntiseksi. Siitä on seurauksena, että kaikkea aineelliseen työhön ja pääomaan perustuvaa sivistystä halveksitaan. Se on tämä käsitys elämästä, jota voi kutsua yksipuolisesti mietiskeleväksi ja joka saattaa käytölliseen toimettomuuteen. Suurin osa kansastamme hyväksyy tämän kannan kansan sivistykseenkin nähden. Me puhumme kyllä vuosisatain sivistystyöstä, mutta ell'ei ota lukuun parina viimeisenä vuosikymmenenä vaikuttaneita sanomalehtiä, jotka ovat, vaikeiden paino-olojen vallitessa, koettaneet levittää muutakin kuin uskonnollista ja mietiskelevää valistusta, niin mikä on ollut tämän kansan henkisenä ravintona? Katkismus, raamattu ja sen lisäksi runot ja sadut. Tosin on tämän kansan jokapäiväinen työ henkensä elatukseksi sen varakkaammissa jäsenissä herättänyt halua realististen ja käytännöllisten tietojen hankkimiseen, mutta sellaisten tietojen lähteet ovat vielä harvat ja pienet. Meillä on kyllä korkeasti sivistyneitä ja taitavia tehtailijoita, kauppiaita, liikemiehiä ja teoretikoita kansallistalouden harrastajoita, siis henkilöitä, jotka kyllä myöntävät aineellisten harrastusten merkityksen. Mutta ne ovat vaan poikkeuksia yleisestä säännöstä."

"Enin silmiinpistävä on meillä teollisten tietojen ja taitojen alhainen kanta. Me viemme ulos vaan raakatavaroita ja tuomme jalostettuja. Käsiteollisuus on alkuperäisellä ja vähän tuottavalla kannalla. Teostemme kauneus ja huolellisuus on vaan sivuasia. Teknillisen sivistyksen puute on täydellinen. Tehtaamme ovat pakotetut käyttämään ulkomaalaisia työmiehiä, teknillinen reaalikoulumme tarvitsee ulkomaalaisia ammattiopettajia. Yksinkeriaisimpia teknillisiä ammatteja on maanmittaus, ja valitukset sen alhaisesta kannasta ovat yleiset. Käytöllisistä sivistysvälineistä on graafillinen taito tärkeimpiä. Tätä taitoa harjoittavia suomalaisia saamme turhaan hakea. Maassa on kaksi kivipainoa, sanoo kaksi 1 milj, 7 sataatuhatta asukasta kohti, mutta nimet Leevin ja Lievendahl eivät ole kotoisin Suomesta."

"Mitä erittäin tulee tieteelliseen sivistykseemme, niin on se ainoastaan siihen nähden ollut käytöllistä laatua, että se on valmistanut meille virkamiehiä. Mutta me tiedämme muutoin, että aina viimeisiin aikoihin saakka vaadittiin kaikkia erikoistutkintoja edelläkäypä tutkinto filosofiassa. Se oli oikein, sillä se tapahtui yleisen sivistyksen nimessä, opetti itsenäiseen ajattelemiseen, yhtenäiseen käsitykseen maailmasta ja elämästä. Epäilemättä onkin filosoofinen sivistys kansassamme korkealla asteella. Mutta filosofia, uskonnon sisar, voi johtaa yhtä suureen yksipuolisuuteen kuin tämäkin, ell'ei se perustu realiselle pohjalle, s.o. luonnontieteihin. Niin on meillä tapahtunutkin. Luonnontieteet ovat meillä pysyneet Linnén aikuisella kannalla, niillä kun etupäässä on ymmärretty luonnonhistoriaa. Professorin virka geologiassa, joka ennen muita avaa henkisiä silmiämme, on kauvan ollut avoinna — hakijain puutteessa. Mutta myöskin kemia ja fysikka, nuo välttämättömät perustukset maailmanrakennuksen todelliselle ymmärtämiselle, jotka Euroopan varsinaisissa sivistysmaissa samalla ovat mitä voimakkaimmin vaikuttaneet teollisuuden ja yleisen sivistyksen kohottamiseksi, ovat nekin meillä esiintyneet vaan mietiskelevänä, tietopuolisena. Niiden vaikutus käytölliseen elämään on meillä ollut verrattain vähäinen. Vanhin elinkeinomme maanviljelys ei ole meillä niitä vielä hyväkseen käyttänyt."

"Näissä oloissa on absolutisella idealismilla ollut maailmankatsantomme muodostamisessa rajaton valta ja niinpä onkin filosofia oppisaleissamme aina tähän päivään saakka kukoistanut hegelianismin muodossa."

"Kansallistuntomme puolesta olemme me äärettömässä kiitollisuudenvelassa sen opeille maailmanhengestä, vapaasta ajatuksesta, historiallisesta kehityksestä. Mitä niitä vastaan tieteelliseltä kannalta voitaneekin muistuttaa, ne ovat kuitenkin olleet soihtuja elämämme tiellä. Mutta ne ovat yksipuolisia ja johtavat ei ainoastaan eteenpäin, mutta myöskin harhaan."

"Ei voi tässä yhteydessä tulla kysymykseen tuon filosoofisen rakennuksen alasrepiminen, ei varsinkaan niin sitkeän ja venyvän järjestelmän kuin hegeliläisen. Mutta yhteys vaatii meitä kuitenkin selvästi lausumaan varman vakuutuksemme siitä, että seuraava askel, joka kansallishenkemme on astuttava kehityksensä tiellä, on totiseen taisteluun asettuminen tuota noin syntynyttä yksipuolisuutta vastaan, Hegeliläisyys on syystä ylpeillyt siitä, että se on halkaissut esiripun, joka erotti 'tuon-puolisen' (das jenseits) todellisesta maailmasta. Että sitä tehdessä myöskin 'tänpuolinen' todellisuus tungettiin tuolle puolelle esirippua ja haihtui toimettomien unelmien maailmaan, siitä on meidän nyt tultava selville, — jos mieli meidän toteuttaa kaunista unelmaamme: elää kansakuntana ja kunnialla ja menestyksellä täyttää tehtäväämme. Lumottu spekulatsioni luulotelkoon kernaasti voivansa ajatuksen omalla voimalla käsittää ja hallita luontoa tuntematta sen lakeja, voimia ja laitoksia. Sellaisen spekulatsionin hetki on kuitenkin lyönyt, niinpiankun ajatus on ehtinyt ottaa selkoa myöskin tästä luonnosta. Siinä toivossa, että vähäisellä rovollamme voisimme jouduttaa tämän tärkeän hetken tuloa, uskallamme me näissä tutkimuksissamme teollisuusnäyttelyn johdosta käyttää esitystapaa, jonka avulla, niin paljon kuin tällaisessa esityksessä on mahdollista, selviäisi tämä tärkeä suhde hengen ja luonnon välillä, tämä lakkaamaton vuorovaikutus, niin, me voimme sanoa, tämä aineellisen työn historian yhtyminen koko inhimillisen kehityksen historiaan."

* * * * *

Ei ollut se siis mikään tavallinen senaatille annettava matkakertomus, jonka Soldan kirjoitti. Epäilemättä on tutkimus aineellisen välinpitämättömyyden ja tarmottomuuden syistä alkuperäinen ja sattuva, joskaan ei perinpohjin asiata tyhjentävä.

Tuota yksipuolisesti idealistista ja epäkäytännöllistä suuntaa vastaan sai Soldan samaan aikaan vielä taistella toisellakin alalla, nimittäin siinä komiteassa, joka v. 1862 tarkasti Cygnæuksen kansakouluehdotusta.