"Siis käytännöllinen laitos ja käytännöllinen opettajisto. Se on sitä välttämättömämpi kun myöskin koulun käyttäminen ja menestys siitä melkoisessa määrässä tulee riippumaan. Vaikka rahvastamme syytettäneekin tietämättömyydestä, hitaudesta ja puuttuvasta työtaidosta, niin on se varmaankin tuleva suosimaan koulua, josta sen lapset palaavat omaten ei ainoastaan yleisiä tietoja historiassa, kieliopissa y.m., vaan myöskin saavutettua kokemusta ja halua ruumiilliseen työhön. Sillä jokapäiväinen kokemus antaa tälle rahvaalle oikean käsityksen tämän työn arvosta ja merkityksestä, jota vastoin puhtaasti opillinen tieto on sille enemmän tai vähemmän arvoitus."

"Varsinkin miesseminaareissa harjoitetuista käytännöllisistä töistä voisi olla arvaamatonta hyötyä kansalle. Mutta selvää on, että se asema, mihin komitea on asettanut näiden harjoitusten johtajan (tehden hänestä työnjohtajan 1,200 markan vuosipalkalla) ei vastaa tarkoitusta, joskin ehdotettua tuntimäärää melkoisesti korotettaisiin. Näitä harjoitustöitä on tehtävä järjestelmällisesti ja järkiperäisten ja samalla kansantajuisten perusteiden nojalla. Niitä on myöskin johdettava siihen suuntaan, että ne vastaavat tulevan kansakoulunopettajan tarvetta, ja vastaista suurta lopputarvetta silmällä pitäen. Tämän opettajan tulee siis olla tieteellisesti ja samalla käytännöllisesti monipuolisesti sivistyneen miehen, ja täytyy hänen asemansa — palkkaetuihin, apulaisiin, huoneustoon ja työtarpeihin nähden — vastata hänen tärkeätä tehtäväänsä. Käytännöllisten harjoitusten toimeenpaneminen seminaarissa tuottaa siis kustannuksia, jotka ovat enemmän kuin kymmenen kertaa suuremmat kuin mitä komitea on tätä varten laskenut; mutta kaiken sen jälkeen mitä edellä on sanottu, ei tarvinne teroittaa, että nämä kustannukset elkööt millään tavoin olko esteeksi toimenpiteen toteutumiselle."

Tämä taitavasti ja vakuuttavasti kirjoitettu vastalause oli tekijänsä mielestä arvokkainta mitä hän varsinaisen virkatoimensa ohessa on onnistunut aikaansaamaan ja varmaa on, että se yhdessä Cygnæuksen omien lausuntojen kanssa ratkaisevasti vaikutti niihin, joiden vallassa oli asian lopullinen päättäminen.

Sen varsinainen merkitys hänen elämäkertansa kirjoittajalla on kuitenkin siinä tavassa, jolla Soldan vastalauseessaan mielipiteensä esittää. Siinä pistää siinäkin esiin mies, joka aina ottaa asiat suurelta ja laajalta kannalta, joka aina näkee edessään periaatteita ja asettaa ne lähtökohdaksi. Mutta tuo totinen, välistä melkein juhlallinen tapa ei kuvaa ainoastaan Soldanin luonnetta, vaan myöskin hänen aikansa luonnetta, jolloin kaikilla puuhilla isänmaan ja kansan hyväksi, niin suuremmilla kuin pienemmilläkin, oli aatteellinen ja ihanteellinen tausta. On kuin näkisi Fredrik Cygnæuksen suuret liikkeet ja rypistetyt kulmat. Kysymys näennäisesti niin vähäpätöinen kuin käsityöopettajan asemasta ja palkasta kasvaa suureksi, koko kansan tulevaisuuteen vaikuttavaksi asiaksi.

Niinkuin jo olemme maininneet sai Soldan maan rahapajan järjestämisen tehdäkseen. Ennen tätä suurta käännöstä hänen elämässään tapahtui siinä toinenkin: perheen perustaminen. Ett'ei hänen sydämmensä paleltuisi kuoliaaksi — sellaisesta kuolemasta hän jo kerran ennen elämässään sanoo oireita tunteneensa — ja ett'ei hän aivan auttamattomasti joutuisi raudankovain periaatteittensa uhriksi — kävi hän kohta Lapista palattuaan syksyllä 1860 noutamassa itselleen puolison Saksasta, entisen oppilaansa Ameriikan ajoilta, neiti Maria Müllerin.

Keväällä seuraavana vuonna on hän jo uudella alallaan, valmistumassa suurimpaan käytölliseen tehtäväänsä maansa palveluksessa, rahapajan perustamiseen, jonka tuli olla valmiina toimeensa ja alkamaan työtänsä heti kohta, kun Suomi oli saava oman rahakannan. Hän teki kesällä 1861 matkan ulkomaille, Ruotsiin ja Saksaan, tutustuakseen siellä oleviin rahapajoihin. Langensköldille kirjoittamissaan kirjeissä ja lausunnoissa tekee hän selkoa havaannoistaan. Niistä päättäen oli koko tämä suuri ja meillä tuntematon laitos alusta loppuun saakka hänen toimeenpantava. Hänen oli tehtävä piirustukset itse rakennukseen, hänen hankittava koneet, hänen pidettävä huoli kaikista yksityiskohdista, suurimmasta pienimpään. Tunnollisempaa ja taitavampaa miestä siihen toimeen ei olisikaan voinut toista saada. Eikä olisi ollut varaa valitakaan. Hän oli itse paras esimerkki teknillisen taidon alhaisesta kannasta maassamme, sillä hän oli ainoa, joka voi tähän toimeen tulla kysymykseen.

Työ, jonka Soldan tässä tärkeässä luottamustoimessa suoritti, ei
suinkaan ole vähäisimpiä oman rahalaitoksemme historiassa. Lähinnä
Langensköldiä ja Snellmannia on ansio muutoksen onnistumisesta
Soldanin.

Kun ei tässä voi tulla kysymykseen yksityiskohtainen selonteko rahapajan perustamisesta, mainittakoon siitä vaan muutamia kohtia. Lokakuun 9 p:nä 1862 kirjoittaa Soldan olevansa täydessä puuhassa saadakseen rakennuksen alulle ja seuraavana kevännä huhtikuussa ruvettiin sen perustusta panemaan. Työ oli käynyt hitaasti, kun harrastus sen menestyksestä Langensköldin eron jälkeen oli laimentunut, mutta kun Snellman samana vuonna heinäkuussa oli saanut ohjakset käsiinsä, jatkui työ suurella vauhdilla. Elokuussa kirjoittaa Soldan: "minulla on ollut hirmuinen kiire yhtä mittaa, kun rahapaja alkaa valmistua ja tuhannet pikkuasiat ovat toimitettavat. Nyt ovat kaikki pienet kapineet tehtävät kuparina muiden seppien luona, piirustuksia ja suunnitelmia kaikkeen odotetaan tähän minulta. Ympärilläni on alituista hälinää — puuseppiä, mekanikoita, vahtimestareita — lausunnoita senaattiin j.n.e. Mehän aiomme ruveta lyömään rahaa jo tänä syksynä." Niin tapahtuikin. Syyskuussa kohosi rahapaja korkealle Katajanokan rannalla ja Lokakuun 15 p:nä 1864 on työ siinä ehtinyt niin pitkälle, että ensimmäinen satanen yhden markan kappaleita on leimattu. Siitä lähtien alkaa työ käydä täydellä vauhdilla. "Moni on kyllä jo ollut kärsimätön", kirjoittaa Soldan äidilleen joulukuun 8 p:nä, "mutta 3 tai 4 kuukautta tällaisen laitoksen esipuheeksi oli kuitenkin kovin lyhyt aika ja minä puolestani olen varsin tyytyväinen, että jo nyt olen voittanut kaikki vaikeudet, jotka seuraavat työväen täydellisestä tietämättömyydestä ja tottumattomuudesta tässä erikoisammatissa. Huomenna (jouluk. 9 p:nä) jätetään ensimmäinen sarja hopearahoja, 30,000 markan kappaletta, pankkiin, joka summa vastedes tultanee antamaan joka kolmas päivä."

Ensimmäisen leimaamansa kiiltävän ja kauniin hopeamarkkasen, jonka alakulmassa oli hänen nimikirjaimensa S, lähettää hän joululahjaksi äidilleen. Se oli varmaankin riemunhetki vanhukselle, jolle tuo pieni kapine oli kuin sinetti hänen poikansa elämänkirjassa. Ensimmäinen oma suomalainen raha oli pieni sinetti koko kansammekin elämänkirjassa ja tuotti sen siihen painaminen epäilemättä vilpitöntä iloa miehelle, joka oli saanut tehtäväkseen tuon sinetin valmistamisen. Suomen vaakuna Suomen rahassa ynnä postimerkki-vainajissamme, jotka nekin lienevät olleet Soldanin piirtämät, on levittänyt tietoa Suomesta ehkä enemmän kuin mikään muu tapa tehdä sitä tunnetuksi.

Paitse varsinaisia virallisia tehtäviään oli Soldanilla sen lisäksi suuri joukko muitakin käytöllisiä sivutoimia, joista hän hyvän asian vuoksi ei voinut eikä tahtonut kieltäytyä. Niinpä hän jo v. 1862 oli valittu Teollisuusyhdistyksen puheenjohtajaksi, jossa toimessa ollessaan hän paitse muita toimiaan kirjoitti kirjoituksia kemiallisista ja teknillisistä kysymyksistä m.m. ilmanvaihdosta huoneissa ja metrijärjestelmästä. Eräs kiertokirje v:na 1865 aijotusta teollisuusnäyttelystä on sekin Soldanin kirjoittama. Eräällä lentokirjasella pani hän alkuun kaupunginpostin perustamisen Helsinkiin.