Soldanin tärkeimpiä käytännöllisiä sivutoimia oli kuitenkin hänen osansa Suomen pankin uusien setelien valmistamisessa. Siihenkin toimeen näyttää hän olleen aikanaan ainoa kykenevä mies. Se oli hän, joka teki ehdotukset leimasinten alkupiirustuksiin ja niistä suuren osan valmistikin lopullisessa muodossaan kaivertajille jätettäviksi. Ensimmäisissä seteleissämme olevat maisematkin hän luonnosta piirusti tehden sitä varten matkoja Hauholle ja Uuraaseen. Useilla ulkomaan matkoilla vuosina 1873, 1875, 1876 ja 1877 hän sitten hankki laattojen kaivertajia ja valvoi heidän töitään, viipyen v. 1875-76 lähes kokonaisen vuoden Kööpenhaminassa, jossa seteleitä hänen valvontansa alla painettiin Thielen kivipainossa.
Työ, jonka Soldan näin suoritti isänmaansa hyväksi, oli siis sekä monipuolinen että perinpohjainen, kysyen kykyä, tarmoa ja sitkeyttä. Sattuvasti kuvaa häntä eräässä kirjeessä hänen nuori ystävänsä ja oppilaansa professori W. Ruin sanoessaan: "Setä on minun silmissäni yksi noita vanhan kansan miehiä, jotka puhuvat meille siitä nuorekkaasta voimasta ja toimintahalusta, mikä tämän ajanjaksomme aamuna virtasi läpi nuortuneen yhteiskunnan ja jotka uhrautuvan työnsä ja aatteellisia tarkoituksia kohti tähtäävien rientojensa kautta saattavat häpeään nuoremman sukupolven."
Soldanin käytännöllisten harrastusten arvoa lisää vielä se, että ne kauttaaltaan olivat perustavaa ja alustavaa laatua. Ja että niiden ainoana ponnistimena oli isänmaanrakkaus ja velvollisuuden tunto ilman minkäänlaisia itsekkäitä pyyteitä ja vähemmän jalojen intohimojen tyydyttämistä.
Se ei suinkaan ollut ainoata laadultaan tämä työ siihen aikaan, se oli omituista koko sille ajanjaksolle, jossa hän vaikutti. Mutta yksi sen suunnan puhtaimpia edustajia hän oli.
Mutta kaikista kauneimpaan valoon joutuvat hänen toimensa virka- ja luottamusmiehenä siihen nähden, että hän niiden täyttämiseksi uhrasi lempilapsensa filosofian.
17.
Teos, joka ei valmistunut.
Miksi ei teoksesta mitään tullut? — "Streng ist Kühle, doch die Pflicht ist strenger." — Filosoofinen käsikirjoitus-kokoelma. — Teoksen ohjelma. — Kirje Viktor Rydbergille, — "Sinne se meni."
Niinkuin jo useat kerrat olemme Soldanin lausunnoista nähneet, oli hänen elämänsä suuri unelma saada luoduksi jotain filosoofisena kirjailijana. Sitä oli hän haaveksinut Pietarissa univormuun kiristettynä, sitä Dünaburgissa juutalaisten ja valtionvarkaiden keskessä eläessään. Filosofia oli auttanut häntä irtaumaan tuosta ympäristöstä, joka uhkasi viedä hänet siveellisen turmion tielle. Filosofia oli tukenut ja lohduttanut häntä vallankumouksen aikana kärsityssä haaksirikossa, antanut hänelle uskallusta uuteen elämään ja avannut hänelle toisen sisällisen maailman. Eikä hän liene vilpittömämpää iloa elämässään tuntenut kuin silloin, kun ensimmäinen käsikirjoitus taskussaan kulki peninkulmamääriä rehtori Bergstrandin luo Lindeen saamaan arvostelua kyhäykseensä "Ett vågadt ord om kraft." Kirjeet Hedlundille Guldsmedshyttanista ja päiväkirjamietteet Atlantilla ovat todistuksena siitä, kuinka tärkeä tämä ajattelemisen asia oli hänelle ja kuinka selvillä hän jo silloin oli suhteestaan elämän suuriin kysymyksiin.
Mutta kaikki tutkiminen ja kirjoittaminen täytyi olla hänellä vaan väliaikaista työtä, joutohetkien aikana suoritettua. Ameriikassa ei hän saanut aikaa enemmän kuin muuallakaan käydäkseen siihen todenteolla käsiksi. Se oli kuitenkin siellä niinkuin muuallakin se päämaali, jonka saavuttamisen mahdollisuutta kaikki muut työt koettivat valmistaa. Hänen maitokeksinnöiläänkään ei ollut muuta tarkoitusta kuin saada varoja sen verran kokoon, että voisi antautua siihen harrastukseen, joka oli hänelle kaikista kallein, nimittäin elämänkysymysten ratkaisemiseen.