"Kauvan olen toivonut — mutta turhaan! Nyt alkavat voimat väsähtyä, elämä paeta, ja raskasta, kovin raskasta on poistua täysin, mutta kohtalon kädellä lukituin sydämin."
"Sinun käsiisi, ystävän käsiin, joka minut ymmärtää, tahdon minä laskea nämä eloni syksymyöhällä poimimani hajalehdet. Sinä ehkä voit tavalla tai toisella suojella niitä siltä kylmältä viimalta, joka uhkaa ne uudelleen hajoittaa."
"Ne ovat muodon kahleet, jotka nyt minua painavat. Tahdon sen vuoksi kääntyä sellaisen runouden suurmestarin puoleen kuin sinä olet."
Kirjettä ja niitä seuraamaan aiottuja käsikirjoituksia ei lähetetty perille. Ja filosoofisella tyyneydellä tyytyi filosoofi vähitellen kohtaloonsa. Eräässä muistiinpanossa puolitoista kuukautta ennen kuolemaansa heittää hän tyynet jäähyvästit elämänsä ihanalle unelmalle. Antaen vielä viimeisen kerran haaveittensa ja toiveittensa kulkea ohitsensa, sanoo hän:
"Vaan kuinka kävikään, niin kasaantuivat vaan paperini eikä aijotusta järjestämisestä ja kokonaisuudesta mitään tullut. Henkiset voimani olivat liian heikot voidakseen yhteen henkilöön yhdistää virkamiestä ja kirjailijaa. — — Pahin viholliseni oli hajaannus ja epäsäännöllisyys. Minulla oli aina jotain toimitettavaa viran puolesta, ei ainoastaan rahapajassa, vaan myös Suomen Pankille, Teollisuusjohtokunnalle y.m.s. Summa se: siitä ei mitään lähtenyt! ja se, joka on minua voimiltaan etevämpi, lisätköön kernaasti: ex nihilo nihil fit."
"Mutta sen saanen kuitenkin lisätä: puhtaampaa ja lämpimämpää harrastusta totuuden asiaan niissä kysymyksissä, joita muistiinpanoni ja tutkimukseni koskivat kuin mikä minua näinä 20 vuotena elähytti, en tarvitse toivottaa kenellekään niistä, jotka vast'edes ehkä tulevat vaeltamaan siihen suuntaan, mihin nämä hyvän tahtoni työt viittaavat."
"Yksi hyöty näistä papereistani voisi ehkä vielä olla sille, joka tahtoisi tutustua niihin totisesta hartaudesta filosofiaa kohtaan s.o. tulevaisuuden filosofiaa, johon Herbartin realismi on avannut suuremmoisia näköaloja, nimittäin seuraava:"
"Nämä hajalehteni ja vihkoni sisältävät melkoisen määrän käännöksiä saksalaisten kirjailijain teoksista, mutta on niissä koko joukko hyviä otteita Thilelta, Volkmannilta, Zimmermannilta, Lazarukselta, Waitzilta y.m."
"Vahinko — kuinka helposti olisin voinut ruotsintaa ainakin näytteitä
Herbartin omista teoksista!"
"Mutta sinne se meni!"