18.

Mietteitä uskonnosta ja siveys-opista.

Uskonnon synty. — Uskonto ja siveellisyys. — Onnellisuuden oppi. — Sielun kuolemattomuus. — Siveys-oppi ja sen sovittaminen omaan elämään.

Sinne se meni! — elämän työ.

Ett'ei se nyt kuitenkaan olisi kokonaan hukkaan mennyt, sallittakoon tämän kirjoittajan vielä lopuksi koettaa luoda edes jonkunlainen käsitys Soldanin filosoofisesta kannasta ja maailmankatsannosta. Tarpeellisia tietoja puuttuen en voi — eikä sitä minulta vaadittanekaan — ajatellakaan täyttää sitä programmia, jonka Soldan oli ajatellut teoksensa pohjaksi. En voi antaa edes mitään yhtenäistä selontekoa hänen systeemistään. Olen vaan vaeltaessani hänen ajatustensa puutarhassa poiminut oksan sieltä toisen täältä näytteeksi siitä, mitä siellä löytyy. Tuon esille nämä näytteet, jotka pääasiallisesti ovat valikoima hänen muodollisesti valmistuneimmista esityksistään, osaksi siinäkin toivossa, että joku tällä alalla taitavampi tarhuri on kerran kassaroiva pois kuivat oksat, kitkevä rikkaruohot ja aukaseva käytävät, joita myöten hän ajatteli voivansa päästä sen tieteen puun luo, minkä juurien lomitse hänen löytämänsä ikuisen oikeuden ja muuttumattoman totuuden lähde pulppusi…

Niinkuin Soldanin kirjeet Ruotsista ja muistiinpanot Atlantilta ja Ameriikasta osoittavat, oli uskontokysymys niitä kysymyksiä, jotka eniten hänen mieltään kiinnittivät. Se oli ensimmäisiä, joista hän ryhtyi kirjoittamaan Suomeen palattuaankin ja jonka ympärillä hänen mietteensä alinomaa kiertelivät.

Lienee sentähden paikallaan alkaa tämä esitys hänen mietteistään uskontokysymyksessä. Tässä niinkuin muissakin esityksissä tulen niin paljon kuin mahdollista seuraamaan Soldanin alkuperäistä esitys- ja kirjoitustapaa ja referaateissakin säilyttämään hänen omia sanojaan.

* * * * *

Uskonnon synty.

Uskonto oli hänen ymmärtääkseen syntynyt vainajain palvelemisesta. Oli kuollut esimerkiksi joku mahtava mies, joku johtaja, patriarkka vielä luonnon kannalla elävässä heimossa. Kun henkeä yleensä ajateltiin aistilliseksi, vaikkakin näkymättömäksi olennoksi — joka jo unessa oli ikäänkuin matkoilla — niin heräsi helposti kysymys, minne tuo henki oli joutunut, kun se kuoltua oli kokonaan kadonnut?