Se on siveellisen ratkaisukykymme alkuperä, joka on tässä salaperäisintä. Se on synnyttänyt kaikellaisia rohkeita kuvitteluja jostain mystillisestä korkeammasta voimasta, jonka pitäisi olla synnynnäinen ihmisessä ja asua hänen sydämmessään. Puhutaan kyllä paljon Jumalan äänestä ihmisessä, mutta se on vaan kuvaannollinen puheenparsi, joka ei mitään selitä. Ja kuitenkin on varmaa, että ihminen oppii erottamaan hyvän ja pahan ja tekemään sen sitä suuremmalla varmuudella ja hienoudella kuta korkeammalle hänen siveellinen kasvatuksensa ulottuu. Suotuisissa ulkonaisissa ja sisällisissä oloissa voipi tämä arvostelukyky osoittaa mitä suurinta ja nerokkainta edistystä yksilön tavallisesta ympäristöstä. Sitä osoittavat jotkut yksityiset tapahtumat ihmiskunnan viljelyksen historiassa.
Mutta juuri näissä ihmiselämän loistokohdissa voimme todellakin löytää avaimen arvoitukseemme.
Luokaamme silmäys yhteen noista ihmeellisistä ilmiöistä taiteen maailmassa, jotka ainakin uudempina aikoina eivät näy olevan ollenkaan harvinaisia. Ihmisen sielussa on ala, jonka rajat ovat aivan lähellä hyvän maailmaa. Se on kauneuden maa. Tehkäämme sinne pieni retki ja katselkaamme, emmekö sieltä löytäisi jotain viittausta siihen, miten siellä asiat tapahtuvat. Sillä kauneuskin suopi ihmiselle puhdasta iloa ja suopi sen täydellisesti epäämättömällä ja epäitsekkäällä tavalla, kun ei meidän puoleltamme siihen tarvita mitään muuta ehtoa kuin innostusta.
Katselkaamme vaan esim. tuota ihmeellistä näkyä, minkä nuori Mozart tarjosi maailmalle, kun hän toisella vuodella ollessaan meni vanhemman sisarensa pianon ääreen ja sisaren soittaessa haki käsiinsä sointuvat intervallit. Hän harjoitti silloin kauneutta. Hän valitsi oikein ja osasi, niinkuin kerrotaan, ihmeteltävällä varmuudella erottaa musiikissa sen, mikä oli kaunista ja rumaa.
Epäilemättä tunsi hän itse mielihyvää tästä kauniista, niinkuin hänen kuulijansakin. Ja vaikuttimena hänen valintaansa oli varmaankin juuri tämä mielihyvä. Mutta kysymys ei nyt ensi sijassa ole tästä vaikuttimesta, vaan tämän lapsen omistamasta mahdollisuudesta niin valita s.o. erottaa kaunis rumasta. Sillä vasta mainittu vaikutin ja valinta edellyttää jo kykyä erottaa kaunista rumasta, edellyttää tietoa tästä erosta. Ja kysymys on nyt siitä, mistä sai lapsi tämän tiedon?
Sanottakoon sitä vain kernaasti neroksi tai Jumalan lahjaksi tai jumalalliseksi kipinäksi; mutta myönnettävä kuitenkin on, että tämä Jumalan lahja oli juuri tuossa koko hänen rakenteestaan seuraavassa kyvyssä tuntea ehdottomasti miellyttäviä tunteita, niinpiankun intervallit olivat soinnukkaita ja päinvastoin. Tämä ehdoton ja tahdoton tuomio kauniin ja ruman välillä on juuri arvoituksemme ei ainoastaan silloin, kun on kysymys kauneudesta musiikissa, vaan myöskin silloin, kun on kysymys siitä, mikä on kaunista s.o. mikä on hyvää ihmisen teoissa.
No niin! Jälkimmäisessä tapauksessa on kyky ratkaista se, mitä sanomme eetilliseksi arvosteluksi. Tämä arvostelu on kyllä ilmaus siveellisen mielihyvän tunteesta hyvän ja pahan välillä ja valinta on epäilemättä seuraus siitä, että tämä valinta miellyttää.
Mutta nyt ei oikeastaan ole kysymys valinnan vaikuttimesta, vaan mahdollisuudesta erehtymättä tajuta ja tuntea, mikä on hyvää ja erottaa se pahasta, tai mikä on sama asia: mahdollisuudesta tuntea ehdotonta mielihyvää hyvästä ja yhtä ehdotonta mielipahaa pahasta. Tämä mahdollisuus on jo alkujaan olemassa ihmisessä, kuuluu hänen omituiseen rakenteeseensa eikä sillä ole ollenkaan mitään tekemistä hänen tekojensa vaikuttimien kanssa, koska hän itse asiassa ei aina valitse sitä, mikä on hyvää, vaan varsin usein sen, mikä on pahaa.
Tämä vapaus hänellä on, hän voi valita pahan, mutta ei voi, paitse raakuuden tilassa, pitää pahana sitä, mikä todellisuudessa s.o. koko siveellisesti sivistyneelle maailmalle on ehdottomasti hyvää.
Tässä näkyy minusta täysin selvästi, että siveellinen tajunta itse asiassa on jotain toista kuin teon vaikutin. Tuosta tajunnasta syntyy alkuperäinen ja ehdoton siveyden tunne melkein samalla tavalla kuin tunne musikaalisia sointuja kohtaan voipi kehittyä milt'ei jokaisessa ihmisessä — vaikkakin vaan muutamat olivat valittuja neroja.