»Enhän tuota saa auki…»
»Ethän sinä osaa … anna, kun minä näytän … näin … paina vain peukalosi päällä tätä nappia … koetappas nyt!…»
»Ka, jo kimposi auki!… Mitä siinä sanoo tuossa sisässä?»
»4 rupis 17,534 … se on niin mones kello maailmassa … niin monella miehellä on samanlainen kello kuin minulla … osta sinäkin tämmöinen…»
»Eihän minulla ole rahaa—»
»Tekisikö sinun hyvin mielesi? … taitaisi tehdä—»
»Ei tuo niin hyvinkään»—Vaikka näkihän Martti, että tekihän sen niin mieli, että suupielissä revähteli.
Martti antoi Antin vielä katsella kelloa kauan aikaa, piti sitä hänen edessään ja antoi hänen sitä omasta kädestäänkin katsella, eikä pelännyt ollenkaan, että Antti sen särkisi tai pudottaisi. Ja Antti näytti siinä hänen mielestään paljoa vähäpätöisemmältä kuin ennen. Ja mikä siinä lie ollut, että hän myös itse mielestään oli Antin suhteen suurempi kuin ennen. Ei hän ennen ollut sitä niin huomannut … välistä vain, kun olivat lukeneet säästöjään ja Martilla oli monta markkaa enemmän.
»Joko pannaan kello taskuun?»
Martti pani kellon taskuunsa. Mutta häntä rupesi heti kohta säälittämään, että ehkä Antti vielä olisi tahtonut katsoa … ja näytti sitä vielä uudelleen Antille… Ei sillä raukalla ole kelloa, ja tuossa se istuu niin täpärästi penkin laidalla … nenän pää hienona kuin veitsen kärki … ja sivelee toisen kellon kuorta ja vitjoja…