Ja se vähän harmitti Marttia.
Se kaartilainen, joka äsken oli Marttia survannut, tuli vastaan muuan tyttö käsipuolessa. Ne kulkivat keskitietä ja Martti kulki myöskin. Antti väistyi syrjään, mutta Martti ei väistynyt … tiukotti tahallaan kulkuaan ja survasi olkapäällään tyttöä, niin että tämän piti seisahtua.
»Hyi!» sanoi tyttö, ja kaartilainen kirosi. Mutta Martti vain nauraa hihitteli Antille, eikä ollut tietävinäänkään.
Minkä tähden se nyt noin? kummasteli Antti eikä ymmärtänyt nyt ollenkaan Marttia.
Mutta Martti tunsi tunteen yhä paisuvan…
»Eikö mennä juomaan pullo olutta?»
Marttiko ehdottaa olutta juomaan?… Eikä Antti nyt enää vähääkään ymmärtänyt Marttia, joka ei milloinkaan ennen … ja joka aina oli siitä Anttia moittinut, että tämän teki välistä mieli muiden kanssa pistäytyä kapakkaan…
»Mitä katsot … eikö lähdetä…? Istutaan tähän!»—He olivat tulleet
Kappelin edustalle.
»Eihän me tähän…»
»Minkä tähden ei?…»