»Herrain penkkiin…»
»Kun raha maksetaan, niin ollaan me yhtä suuria herroja kuin muutkin…»
»Täällä on kalliimpaa…»
»Minnekäs me sitten?»
»Mennään olutpuotiin…»
Olisi Martin tehnyt mieli istuutua tuohon mukavalle puusohvalle pyöreän pöydän ääreen … selkäkenoon … jalka toisen päälle nostettuna ja käsi kellon vitjoissa … niinkuin tuo herra tuossa toisella sohvalla, jolla ei kuitenkaan ole edes niinkään kiiltäviä vitjoja kuin Martilla … tummat teräksiset mitkä lie … ja eikö lie sitä mukaa kellokin…?
»Eikähän sieltä kuule soittoakaan», väitti Martti…
Mutta suostui hän kuitenkin tulemaan olutpuotiin, joka oli kauppatorin laidassa ja jonne Antti osasi viedä———
* * * * *
»Näin minä kelloani vain heittelen … ja otan ilmasta kiinni! … sinä et uskaltaisi milloinkaan…!—Noin! … hih!»