»Elä … elä! … se putoo … ja särkyy…»
»Ja nyt se pannaan suuhun … ja nielaistaan vaikka mahaan … ja lähtään taas juomaan olutta päälle…!»
»Martti! ei se ole hyvä kellolle … ota nyt se pois suustasi ja pane lakkariisi…»
»Se on minun kelloni … enkö minä ole sitä omalla rahallani maksanut?»
»Olet … olet…»
»Enkö minä maksanut sinunkin oluttasi … enkö maksanut…?»
»Maksoit, maksoit … vaikka kyllä minä olisin osastani itsekin…»
»Niin … mutta minäpähän maksoin … eihän sinulla ole, millä maksaa… Paljonko on kellosi, poika?»
»Eihän minulla ole kelloa … ennenkuin ostan…»
»Ostat? millä sinä sen ostat?»