Levotonna mieli sillä
Syön-alassa asustaa,
Jonka viljaa tuuli vielä
Näillä ajoin heiluttaa.
Herran työssä leikkaa tuossa
Aapo, mökin ainoa,
Rukihinsa viel' on suossa
Koskematta kokonaan.
Kalvakkana, päänsä hiessä
Päivätöitään maksaa hän,
Toisen ruis sirpin tiessä,
Oma ruis mielessään.
Usein miehen silmä siirtyy
Pilvettömään pohjoiseen,
Usein kuuma kyynel kiertyy
Karkeoille kasvoilleen.
Äkkiä hän työstä lakkaa,
Kesken jättää lyhtehen,
Kuhilaasen sirpin nakkaa,
Astuu herran etehen.
»Eikö laskis' ehkä herra
Mua täksi illaks' pois?—
Viel' ehk' ehtisi sen verran,
Että siemeniksi ois.
»Lapsi pien' on vaimollani,
Isä vanha sairastaa,
Halla tuolla takanani
Nälkää talveks ennustaa.
»Ei se huomiseksi heitä,
Mitä tänään ottaa saa—
Kaikk' on kohta koossa teillä,
Mull' ei vielä ollenkaan.»
Herra katsoo kulmistansa
Pitkin pitkää piippuaan,
Kotkottaapi vihoissansa
Seisovalle huolissaan:
»Mitä kärtät joutavata—
Tuskin hallaa tuleekaan—
Ja jos tulee, panemata
Ei jää pelto minunkaan.»