—Se on sekin jo osastaan vasta postia vienyt—eikä sen ole pakko toista kertaa lähteä, ehätti isäntä jo sanomaan.
—Vastako postia vienyt—No, sitten se hyvin saattaa nämäkin viedä— meidän postintuoja palasi täältä jo iltayöstä eikä se tuo mitenkään ole saattanut sitä vast'ikään täältä viedä, kun jo on päivä puolisissa— vaan se posti taitaakin tässä aina viroitella—
Kyytipojan pistos tuntui, sillä vaikka isäntä ei ole häntä kuulevinaan, niin hänen muotonsa kuitenkin käypi kovin happameksi, ja hän huomaa, että on paras olla pitemmältä kiistelemättä.—Kuka takaa tuon kyytipojan, jos se vielä valehtelee, että posti täällä juomassa viipyy.
—En minä kiellä—vie vain, mutta ei sinun ole pakko.
—Eihän se pakostakaan lie—
—Ehkä te nyt sitten kuitenkin lähdette meitä kyytiin?—
—Mene pois, niin ei tarvitse minun hevostani kiusata!
—Enpä häntä nyt oikein—on nyt niin helteisenlainen ilma.
—Ja nuo herrat ei näy hevosta säästävän—pojankin lama ihan vaahdossa kuohuu.—Se on isäntä, joka ei malta olla sekaantumatta.—Katsoppas tänne harjan alle—
—Kunhan ei omanne ennen lamoja olisi—koska ette niitä uskalla näyttääkään—