*

Ylösalaisin.

Tänään tuli luokseni eräs tuttava, otti taskustaan leikkeleen jostain, niinkuin otaksuin, rintaman takaa salaa tulleesta maaseutulehdestä, ja luki:

Suomen historiasta tunnetaan, että vieraiden maiden sotajoukot ovat aikoinaan tässä maassa tehneet kamalata tuhoa. Taloja ovat hävittäneet, karjan tuhonneet tai vieneet mennessään, asukkaat ajaneet metsään, tallanneet viljavainiot, surmanneet rauhallisia asukkaita ja muuta tuhoa tehneet. Mutta se kansantaloudellinen hävityksen määrä ei vetäne vertoja sille hävitykselle, mitä (he) tämän puolentoista viikon aikana ovat tehneet. (Heidän) rikkomat rautatiesillat ja muu heidän aikaansaamansa tuho on markoissa laskien varmasti paljon suurempi, kuin mitä aikoinaan esim. ison vihan kauhut tälle kansalle tuottivat.

— Epäilemättä, vaikka lieneekin vaikea arvioida ison vihan kauhuja markoissa ja penneissä.

Toverini jatkoi:

(Heidän) hävitysvimma ei näet rajoitu ainoastaan rautateihin ja siltoihin. Sillä mikäli on kerrottu, ovat (he) maaseudulla tuhonneet asukkaiden omaisuutta, rosvoten asukkailta kaikki elintarpeet, siemenviljaa myöten. Lisäksi karjan ottavat navetoista, lampaat läävistä ja siat — mitä niitä vähän jälellä, onkin — läteistä, kaikki mitä suinkin saavat mukanaan kuljetettua, lainkaan välittämättä siitä, millä tavalla rauhalliset asukkaat tulevat toimeen, elävätkö vai kuolevatko nälkään. Näin menettelevät he asukkaiden kanssa, jotka ovat omia kansalaisia, puhuvat samaa kieltä. Julmemmin ei voi ajatella enää minkään vihollisen menettelevän.

Moista menettelyä, moista tuhoa ja turmaa tuovaa julmuutta harjoittavat (he) arvatenkin n.s. strategisista syistä. Se on kuitenkin maailmanlopun strategiaa, joka kostaa myös tekijöilleen. Se on julmuutta, määrätöntä julmuutta, josta kärsimään joutuvat etupäässä viattomat ihmiset, vaimot ja lapset, joilla nykyiseen asiaintilaan ei ole ollut varsinaisesti mitään osuutta. Sellainen on sydämettömyyttä, jollaista lienee maailman sodassakin sattunut vain joitain kertoja. Mutta jos sellaista sattuikin, sai se aina maailman sanomalehdistössä ankaran vastustuksen osakseen. Sellainen menettely onkin tuomittavaa. Ei kansalaissotakaan oikeuta sellaiseen julmuuteen, jollaista (he) harjoittavat hävittäessään asumuksia, ryöstämällä viljan ja karjan ja siten saattaen viattomat ihmiset hätään ja kurjuuteen.

Mutta moiset tuhotyöt eivät kohdistu ainoastaan nykyajan ihmisiin ja nykyisiin oloihin, vaan on niillä vastaisuuteenkin nähden ratkaiseva vaikutus. Ajatellaan esim. maanviljelystaloja, joista viedään karja ja siemenvilja pois, miten ne pääsevät vastaisuudessakaan elämään? Moniksi vuosiksi menettävät sellaiset talot maataloudellisen tuotantokykynsä ja vielä aikana, jolloin pitäisi kaikki voimat ponnistaa elintarvetuotannon lisäämiseksi, aikana, jolloin ei mistään tavarasta ole niin puute kuin juuri elintarpeista. Julmuuksillaan he tahtovat siis tuhota maan maanviljelystä ja tehdä tuottavan toiminnan mahdottomaksi. Niin raskaita koettelemuksia tahtovat he kaikkien onnettomuuksien lisäksi tälle kansalle ja etupäässä sen tuottavalle luokalle aikaansaattaa. He tahtoisivat saada maasta, tai ainakin sen eri alueista erämaita hävittämällä taloudellisen viljelyksen ja sen avulla vuosien aikana kokoonsaadut hedelmät. Raakalaisia ovat. Monin kerroin nimensä arvoisia.

— Niin ovat. Raakalaisia ovat.