Pistäysin erään tuttavan luo, hänen kauniiseen uuteen kotiinsa, jonka hän äsken on sisustanut. Pidettiin pieni "kotitarkastus". Kaikki oli hienoa ja uutta. Onnittelin häntä, että hän oli saanut kotinsa tähän kuntoon.

"Niin, mutta eihän tiedä, kuinka kauan tämän saa pitää. Tuntuu kuin ei se olisi vielä omani." — "No, kolmen viikon päästä se on omasi." En uskonut itsekään, että meillä vielä kolmen viikon päästä oltaisiin siinä, että yksityinen omistusoikeus olisi turvattu. Saattaa siihen mennä kolme kuukauttakin.

*

Tuppurainen ja tappurainen.

Mielenkiintoisin puoli tässä touhussa on minusta yhä se, miten he koettavat järjestää sen yhteiskunnan hoitoa, jonka he ovat ottaneet haltuunsa. Sodallahan ei voi olla mitään itsetarkoitusta, sen tarkoituksenahan on päästä hoitamaan otettavaa saalista. Ovathan ne julistaneet koko joukon asetuksia milloin minkin laitoksen haltuun ottamisesta ja uudestijärjestämisestä. Nyt on taas ilmestynyt pitkä "ohjesääntö" tehtaiden ja liikkeiden hoidosta ja valvonnasta, kun ne ovat saatetut käyntiin kansanvaltuuskunnan suostumuksella. Tehtaiden sekä teknillinen että rahallinen valvonta tulee jonkunlaisen tehdaskomitean valvonnan alaiseksi. Se valvoo yksin raaka-aineiden ja tilauksienkin hankintaa. Ohjesäännöissä on parikymmentä pykälää, jotka kaikki tarkoittavat työväen etujen turvaamista, mutta ei ainoatakaan, johon kapitaali, osakkeenomistajat, voisivat turvautua. Tehtaiden ja liikkeiden hoidossa ja valvonnassa ei sillä, joka on pannut niihin rahansa, näytä olevan mitään sanomista. On vain määrätty, että konttoripäällikkö "on vastuussa" liikkeen rahavaroista ja tehtaan omaisuudesta ja on hänen sitä varten esitettävä — takuu. Mistä tuo satoihinkin tuhansiin nouseva takuu saadaan? Kuka sen punaisten konttoripäällikölle antaa? Kelvanneeko siksi toveri tuppurainen toveri tappuraiselle? Muita ei liene saatavissa.

*

Vankien toivo.

En ole muistaakseni koskaan ennen huomannut kuritushuonevankien esiintyvän sanomalehdissä etujaan valvomassa. Tänään sen tekevät Turun kuritushuonevangit in corpore. He ilmituovat riemunsa sen johdosta, että heidät on luvattu vapauttaa. Se kuitenkin on tapahtunut eräillä ehdoilla ja niissä on jotain, "joka on saattanut kovin surulliseksi useita vankeja. Se on se, että vain sellaiset vangit päästetään vapaiksi, joita ei katsota yhteiskunnalle vaarallisiksi. Huomautamme tähän, että jos meitä vankeja lasketaan vain sen perusteella vapaaksi, miten vanhan keisarivallan virkailijat ovat puolueellisuudessaan meitä raporteissaan mustanneet, niin ei meillä ole monellakaan toivoa vapauteen päästä heti."

*

Juttuja esimerkin miehistä.