Tämä kansanvaltuuskunnan viimeinen finanssioperatsio on sikälikin veikeästi keksitty, että hallitus kaartilaisen kaatuessa tai joutuessa vangiksi ei joudu suorittamaan sitä osaa hänen palkastaan, minkä hän on vastaanottanut noissa shekeissä; kaartilainen saa shekin, mutta valtio pitää sen arvon. Jokainen kaatunut shekkikaartilainen on valtiolle puhdasta voittoa. Kuta enemmän kaatuneita, sitä vähemmän jää rahapalkkaa perittäväksi.
Valtuuskunta vakuuttelee, että ei suinkaan pidä kenenkään epäillä, että tuollainen maksukuitti olisi arvoton paperi. Ei, se on talletustodistus, yhtä arvokas asianomaiselle kuin Suomen pankin setelikin. Tietysti on tähän palkan maksutapaan ollut pakottavana syynä se, että valtuuskunnalla ei enää ole muuta keinoa sitoumustensa suorittamiseen; kassa on tyyten tyhjä. Setelit ovat lopussa ja täytyy työntää paperia kouraan. Mutta näinköhän punakaartilainen sittenkin on niinkuin ennen Iisalmessa Hupsu-Aapeli, joka ei osannut erottaa olutpullon etikettiä viisimarkkasesta.
*
Jokapäiväinen kohtaus.
Olin tänään läsnä kohtauksessa, jollaisia luultavasti tapahtuu eri haaroilla harva se päivä, harva se perhe, jossa ei olisi sattunut jotain samantapaista. Istuimme, rouva, herra ja minä jutellen tapahtumista, sekaan filosofoiden, arvostellen ja tulevia aavistellen. Heillä on sukulaisia, rouvan sisaren mies ja tämän poika, maatilanomistajia punaisimmalla Uudenmaan maaseudulla. He ovat päässeet kotoaan pakenemaan ja ovat piileskelleet milloin missäkin. Toivottavasti he ovat turvassa. Silloin soi ja rouva kutsutaan puhelimeen. Kuulemme vaihdettavan muutamia sanoja ja kuulotorvi rasahtaa paikoilleen. Rouva horjuu sisään, vaipuu tuolille, vaikeroi vähän, nousee ja horjuu ja vaipuu toiselle tuolille käsiään kouristaen, koettaen tointua. Hänen sukulaisensa ovat löydetyt, vangitut ja viedyt, ei tiedetä minne. On hyvin pelättävää, että he tulevat saamaan surmansa, sillä punaiset vihaavat heitä m.m. siitä, että he ovat olleet mukana suojeluskuntaliikkeessä, sitä avustamassa sekä rahalla että toiminnalla.
Sunnuntaina 17 p:nä maaliskuuta.
Ei tirise tippaakaan.
Nyt siis ruvetaan takavarikoimaan rahaakin. Helsingin Työväen Toimeenpaneva Komitea käskee, että kaikkien Helsingin kaupungin liikkeenharjoittajien on tuotava rahansa Suomen pankkiin. Niitä ei saa pitää kirstun pohjalla, missä komitea kyllä tietää niitä olevan kuinka paljon tahansa, vaan ne ovat välttämättä talletettavat pankkiin.
Sama ankara määräys koskee myöskin pikkuliikkeitä. "Vaikka heidän hallussaan onkin vain pienempiä rahamääriä, merkitsee pikkuliikkeiden lukuisuus kuitenkin niin paljon, että jos hekään eivät käytä pankkia rahaliikkeessään, käteisen rahan liikkeestä häviäminen lisääntyy sen kautta." Sen vuoksi käsketään pikkuliikkeitäkin sijoittamaan käteiset varansa Suomen pankkiin.
Komitea on vielä tehnyt sen hämmästyttävän huomion, toisin sanoen todennut, että myöskin yksityiset ihmiset pyrkivät "vastavallankumouksellisessa tarkoituksessa" pitämään omat rahansa omana takanaan. Semmoinenkin sopimaton menettely on heti lopetettava. "Pidätetyt" rahat ovat päästettävät irti muutoin ne — pidätetään.