Tämä pidättäminen tulee tapahtumaan seuraavalla tavalla: "jos Suomen pankilta saamme tiedusteluumme vastauksen, ettei tätä käskyämme ole toteltu suosiolla, tulemme jättämään Helsingin Kaupunginpäällikölle, jolle Suomen Kansanvaltuuskunta on antanut ylimmän järjestyksenpito vallan kaupungissa, tehtäväksi ryhtyä kaikella vallankumouksellisen järjestyksenpidon ankaruudella toimenpiteisiin asianomaisten liikkeenharjoittajain ja yksityisten saattamiseksi noudattamaan tätä käskyämme."
Kai siis pian saamme nähdä miliisimiehet "lypsyllä", joka ilta rahatakavarikolla liikkeiden ja yksityisten luona. Päivän maito kaadetaan korvoon ja ajetaan autolla meijeriin Nikolainkadun varrelle. Menomatkalla käydään ehkä tiinua tullauttamassa Oikarisen osastolla Vuorimiehenkadun 1:ssä. Pelkään, että suuretkin karjat yhtäkkiä ehtyvät niin, ettei tirise tippaakaan. Yksityisten lehmät tietenkin tulevat olemaan vielä vaikeammat lypsää. Tullaan taloon, kysytään: "Missä Raha-Muurikki?" — "Olkaa hyvä ja etsikää." Etsitään elukkaa. Suinataan lahvit, ettitään loorat, mutta ei mistään löyretä.
Tietäisin ainakin eräässä paikassa neuvoa, missä Muurikki makaa. Tarvitsin rahaa, menin tuttavan luo. "Saathan toki, tulehan tänne." Odotin, että pankkiirini kalistelisi avaimiaan ja avaisi kassakirstunsa. Hän myhähteli, hyrähteli. "Paljonko tarvitset?" — "Jos saisin aluksi viisisatasen, silakkakin maksaa 7 mk. kilo." Hänellä on paperi pöydällään. Siinä on tännäköinen muistiinpano.
1,000 — s. 35 500 — s. 47 100 — s. 66 j.n.e.
"Jahah, 500 sivu 47."
Ja edelleen hyrähdellen meni hän kirjakaapilleen, otti sieltä oikein kaikkein ikävimmän näköisen vanhan volyymin "Suomi, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia", ja löysi kahden leikkaamattoman lehden välistä minulle viisisatasen.
Ystäväni oli järkähtämättömän varma siitä, ettei tarkkavainuisimmankaan punikin päähän koskaan pälkähtäisi etsiä hänen kapitaaliaan niin ikävän ja kuivan näköisen kirjan sisästä. Siltä varalta, että hänet itsensä veisivät, oli hän tallettanut kopion kassakirjastaan erään tuttavan luo.
*
Eräs suurtilallinen ja eräs toinen.
Erään suurtilallisen talot ja tavarat, karja ja kaikki muu ovat joutuneet hänen alustalaistensa haltuun, takavarikoituina vallankumouksen tarpeisiin. Sieltä viedään karjaa punaiselle armeijalle, maito myödään ja syödään ja myöskin viljavarat käytetään yhteiseksi hyväksi. Torpparit tekevät välttämättömiä töitä, milloin viitsivät, ja ovat tekemättä, milloin pistää päähän. Työpäivä on, lepohetket poistettuina, viisi tuntia, neljä tuntia, kolme tuntia, kuinka säät sallivat. Kesällä ei kerkiä, talvella ei tarkene, syksyllä on j.n.e. Se on nyt sitä yhteiskunnallistuttamista. Pehtori on kadonnut ja löytyy sulan tultua luultavasti jostain männiköstä. Herra itse pääsi työläisen valepukuun puettuna pakenemaan. Tapasin hänet naamioituna valepartaan ja tummiin lasisilmiin, kun hän iltahämärässä oli kävelemässä syrjäkadulla. Olemme hiukan tuttuja.