—No, ne on niitä pahimpia junkkareja, innostui puhumaan muuan isäntä, niiden kanssa pulassa on … ei ne maksa velkojaan, joita vuoden pitkään tekevät, eikä ne suorita arentiaan oikealla ajalla, ei ne hoida peltojaan eikä raivaa niittyjään…
—Vaan jos syy on siinä, että isännät liiaksi rasittaa…
—Se on helvetin vale … elä puhu, kun et tiedä…
—No, ei niistä riidellä, muistutti kapteeni, terve mieheen!
—Terve, Hellman, elä sinä ole pahalla tuulella! Juo sinä niin, että tiedät kerran kestissä olleesi … tuokaa lisää boolia!
—Ei ole enää…
—Joko se loppui?
—Hyvällä tavaralla on hyvä menekki, kun vielä kilvan otetaan!
—No, totia sitten! Ei se ollut meininkikään, että boolia koko illaksi riittäisi … pankaa totia miehet!
Hellmanni istui siinä kuin vieras omassa talossaan, jonka tavarasta toiset kauppaa käyvät.