Maisteri oli ihan tosissaan, ja hänen suunsa oli vääntynyt happamen katkeraan hymyyn.
Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitkän, raikkaan naurun, mutta siitä suuttui maisteri niin, että nousi ylös ja alkoi kiivaasti kävellä edestakaisin lattialla.
—Elähän nyt suutu, veli kulta, että minua näin naurattaa … tupakoikaa te vain … eikähän todella taitaisi ollakaan ihmiskunnalle hyödyksi, jos yht'äkkiä herettäisiin juomasta ja tupakoimasta … mistäs varat saataisiin, niinkuin Toppo sanoo … jaa, niin, oletko käynyt »Työmiehen vaimoa» katsomassa?
—En minä semmoisia roskakappaleita!
—No, no, terve nyt sitten! Käy talossa! Ja elä suinkaan anna viekoitella itseäsi jättämään pois tupakanpolttoa, jos sitä joku sinulle ehdottelisi.
—Poltathan sinä itsekin?
—Poltan, poltan, ja juon myöskin, kun haluttaa!
—Mitäs sitten siitä puhut? Mikset itse jätä ensin?
—Siksi, ettei minusta kukaan ottaisi esimerkkiä, kun en ole pappi enkä mikään.
—Pappi? Jos tuo oli pistokseksi aiottu, niin oli se huonosti osattu … heh!