Mutta siellä jatketaan samaa puhetta.
—Mistä hyvästä sille ruunun ruoka annettiin?
—Viilipytyn varkaudesta … oli vienyt sen sydänmaan mökistä toisten rosvojen syötäväksi.
—Kuka sen on sanonut?
—Itse kertoi.
—Suus kiinni, kenkkajalka! huutaa Junnu yhtäkkiä kaikkien kummaksi.
—Suus kiinni, suden selkä!
Junnulla on selkä pitkä ja jalat lyhyet, ja aina on häntä siitä ivattu.
—Siihen selkään kun oli vitsoja mahtunut niin, ettei piiskuri luullut täyttä tulevankaan. »Aletaanko uudelleen?» oli kysynyt vallesmannilta, ja Junnulle oli lyöty toiset parit lisää vankihuoneen petäjässä … muttei ollut sittenkään ääntä päästänyt.
—Olisikohan kantsukkatakaan älähtänyt?