—Ja ne tulevat, vaikka on ollut toisia välissä?
—Ovat hyvillään vain, tytöt, kun pääsevät taas armoihin.
—Ottakaa minut venheeseenne ja viekää minut täältä! pyysi Marja kiihkeästi.
—En minä sinua ota. En minä mitenkään uskalla sen kanssa riitaan ruveta. Mene sinä vaan takaisin ja ole hänelle mieliksi, kun herää. Se on sinulle parasta. Niin ovat muutkin tehneet.
—Mutta minä en tee!
—Kyllä olisi kuitenkin parasta, että tekisit. Ukko meloi pois. Marja nousi takaisin pihaan.
—Marja! kuului tuvasta. Marketta! Missä sinä olet? Tule! Tulehan jo,
Marjueni!
Ääni oli hyväilevä, houkutteleva, niinkuin sen, joka koiraansa kutsuu.
Marja ei liikahtanut siitä, missä istui. Vähän päästä ilmaantui
Shemeikka oveen.
—Ka, mikset sinä tule! Tule nyt! Minnekä sinä menit? Missä sinä olet ollut?
Marja ei vastannut. Kun Shemeikka tuli häntä kohti, hän nousi. Shemeikka tavoitti häntä.