—Jaa, niin, sehän oli venakko.
—Oli. Sieltä oli. Jos sitä sinne verensä veti? Vaan olisiko sen silti tarvinnut—?
—Se voi kyllä olla jo verissäkin semmoinen—en sano, että on, vaan se voi olla.
—Verissäpä verissä. Niinpä niin. Jos se ei kylläkään parempaa osannut.
—Enhän sano, kun en tiedä—arvelin vain!
Juha käveli perässä, ei pitänyt enää kiinnikään—koskapa se saattoi olla rovastinkin mielestä, niin kai se myös oli!
—Sitä minä vielä—jos saan puhua.
—Istukaa tähän laidalle.
—Kyllä minä tässäkin—sitä minä, että mitä se Jumala minulle tällä— mitä se oikein niinkuin voipi tarkoittaa—sitä minä, että minkä tähden se minua näin rankaisee?
—Rankaisuksiko se Juha sen itselleen katsoo?