—Voi toki—että kun puree, niinkuin kahdella veitsellä rintaa kiertäisi. Että minkätähden se niin?
—Jos se on sentähden, että rakastit häntä enemmän kuin Jumalaa?
—Ettäkö enemmän—tai ettäkö Jumalaa sentähden vähemmän? Juha melkein kivahti.—Vähemmänkö? Voi, hyvä rovasti, en minä sentähden Jumalaa vähemmän,—koommin niinkuin enemmän!
—Enemmänkö?
—No totta kuin että—kun kiitin ja ylistin … että kun semmoisen onnen minulle annoit, niin nuoren ja hempeän minulle iloksi annoit.
—Totta on, että hempeä vaimo on Herran lahja.
—On se … joka oli niin lämmin ja hempeä—kun vain tahtoi.
—Ei olisi pitänyt kuitenkaan sitä katsoa ja siitä semmoisesta iloita.
—Vaan minä kun katsoin ja iloitsin. Enkä häpeä sanoa: nyt on sitäkin semmoinen valtava kaipuu.
—Ei ole siinä kuitenkaan vaimon kunnia.