Vielä kerran heittää Juha hänet pois ja sanoo hengästyneenä ja sammaltaen Marjalle:
—Kä-käy sisään—käyhän sisään…
Marja on noussut ja pakenee tupaan.
Juha aikoo mennä jälestä, mutta ei saa mennyksi. Menee porstuaan, mutta palaa takaisin. Hänen täytyy sanoa äidille, että—ei, hänen täytyy ensin sanoa Marjalle, että ei pidä…
Äiti menee vihasta äykkäen aittaansa. Juha palaa porstuaan ja rientää pirttiin. Marja on karsinassa penkillä, melkein nurkkaan kyyristyneenä, helmassa nyytty, kädet kasvoilla. Se nyyhkyttää … tietäähän sen, minkä tähden se itkee. Ja Juha kääntyy takaisin ulos. Se on sanottava heti.
—Jos teette tai sanotte Marjalle mitään…! huutaa hän aitan ovelta.
—Minä sanoin jo!
—Teidän on heti huomenna lähdettävä.
—Minä lähden jo tänä iltana!
—Että saatoitte sillä tavalla ottaa vastaan?